Suomen laajakaistamarkkinoilla ei ollut selvää markkinajohtajaa vuonna 2003. TeliaSonera ja Elisa olivat lähes tasaväkisinä kaksi vahvinta toimijaa, jotka kattoivat yhdessä noin 60 prosenttia markkinoista. Kolmantena seurannut Finnet-ryhmä oli saavuttanut 17 prosentin markkinaosuuden ja neljäs HTV:n Welho yli 10 prosentin osuuden.

Tasaväkinen kilpailutilanne johtui pitkälti siitä, että Suomessa ei ole ollut yhtä valtakunnallista puhelinoperaattoria. Alueelliset operaattorit ovat hallinneet omia puhelinverkkojaan. Valtakunnallisia markkinoita tarkasteltaessa onkin syytä huomata, että teleyritysten markkinaosuudet vaihtelevat Suomen eri osissa melkoisesti. Monilla alueilla perinteinen operaattori hallitsee markkinoita.

Vuonna 2005 Elisa nousi markkinajohtajaksi noin 385 000 laajakaistaliittymällä. Osasyynä Elisan markkinajohtajuuteen oli Saunalahden osto. Elisan markkinaosuudeksi muodostui 32 prosenttia ja TeliaSoneran 31 prosenttia. Markkinakolmonen oli edelleen Finnet-ryhmän puhelinyhtiöt noin 24 prosentin markkinaosuudellaan.

Vuoden 2006 aikana Elisa vahvisti markkinajohtajan asemaansa suhteessa TeliaSoneraan. Keväällä 2006 Elisan liittymämäärä oli lähes 100 000 liittymää suurempi kuin TeliaSoneran. Myös kolmantena oleva Finnet-ryhmä lisäsi liittymämääräänsä. Syyskuussa 2006 Elisan markkinaosuus kaikista laajakaistaliittymistä oli 35 prosenttia. Soneran markkinaosuus oli 29 prosenttia ja Finnet-ryhmän 24 prosenttia. Muiden teleyritysten yhteenlaskettu markkinaosuus oli tuolloin 12 prosenttia.⁶

Kuvio 4. Teleyritysten markkinaosuudet laajakaistamarkkinoilla syyskuussa 2006

Lähde: Viestintävirasto

Kolme markkinaosuuksiltaan suurinta teleyritystä ovat kasvattaneet etumatkaansa suhteessa muihin alan toimijoihin liittymämääriä tarkasteltaessa (Kuvio 5). HTV:n ja muiden pienempien teleyritysten liittymämäärät ovat pysyneet jokseenkin samana vuodesta 2004 lähtien.

Kuvio 5. Teleyritysten laajakaistaliittymät 2003-30.6.2006, kpl

Lähteet: Viestintävirasto, operaattoreiden osavuosikatsaukset ja Finnet-liitto ry.