2.1 Kiinteän verkon teknologiat

DSL-tekniikat hyödyntävät puhelintilaajaverkon normaaleja parikaapeleita, mutta käyttävät puhelinliikennettä korkeampia taajuuksia. DSL-tekniikoista käytetään yleistermiä xDSL, joka kattaa mm. seuraavassa tarkasteltavat tekniikat ADSL, ADSL2, ADSL2+ ja VDSL2.

Kaikissa ADSL-tekniikoissa olennaista on suorituskyvyn epäsymmetrisyys: paluusuunnassa saavutettavat nopeudet jäävät selvästi myötäsuuntaa alhaisemmiksi. Viimeisen kahden vuoden aikana tärkeimmäksi DSL-tekniikaksi on tullut ADSL2+, jolla voidaan saavuttaa jopa 25 Mbit/s yhteysnopeus (Kuvio 6). ADSL-tekniikoiden suorituskyvyn parantuminen on perustunut erityisesti taajuusalueen kasvattamiseen, joten suorituskyky on parantunut vain lyhyillä yhteyksillä.

DSL-standardeista viimeisin on VDSL2, joka valmistui kesällä 2005. VDSL2 tuo kaksi merkittävää parannusta suorituskykyyn: suuremmat datanopeudet ja symmetrisyyden. Standardi sisältää vaihtoehtoisia taajuusalueratkaisuja, joten myös tavoiteltavat datanopeudet vaihtelevat epäsymmetrisistä 50/10 Mbit/s-yhteyksistä symmetrisiin 100/100 Mbit/s-yhteyksiin. Tilaajayhteyden pituuden merkitys kuitenkin korostuu entisestään: VDSL2 tuo etua vain alle kilometrin pituisilla yhteyksillä (Kuvio 6).

Kuvio 6. DSL-tekniikoiden kehitys edellyttää yhä lyhyempiä tilaajayhteyksiä

Lähde: Omnitele Oy

DSL-tekniikoista tällä hetkellä ylivoimaisesti tärkein on ADSL2+ ja käytännössä kaikki uudet laitteet ovat ADSL2+ -standardin mukaisia. VDSL2 on vasta tulossa markkinoille, mutta sen voi odottaa yleistyvän esimerkiksi osana kuitutoteutuksia.

2.1.2 Kaapelimodeemi

Nykyaikaiset kaapelitelevisioverkot (Kuvio 7) ovat ns. HFC- eli kuitu-koaksiaaliverkkoja. Verkko jaetaan kuiduilla soluihin ja solujen sisällä hyödynnetään koaksiaalikaapeleita.

Kuvio 7. Kaapelitelevisioverkon periaatekuva

Lähde: Omnitele Oy

Tärkein kaapelitelevisioverkkoja koskeva standardi on Docsis ja sen eurooppalainen versio EuroDocsis. Suomen kaapelitelevisioverkot perustuvat yleisimmin standardiin EuroDocsis 1.1, mutta uudempiakin standardeja on jo määritelty. EuroDocsis 2.0 julkaistiin huhtikuussa 2004 ja Docsis 3.0 vuoden 2006 elokuussa.

Versiossa 2.0 tavoiteltiin erityisesti paluusuunnan kapasiteetin vahvistamista aikaisempaa tehokkaammilla modulaatiomenetelmillä ja suuremmilla kaistanleveyksillä. Docsis 3.0 pyrkii hyödyntämään kaapelitelevisioverkon olemassa olevaa kapasiteettia datakäyttöön aikaisempaa tehokkaammin liittämällä useita kanavia yhteen. Standardointia johtavan CableLabs-yhteisön mukaan Docsis 3.0 tarjoaa myötäsuunnassa jopa 160 megabitin ja paluusuunnassa jopa 120 megabitin solukohtaiset datanopeudet (Taulukko 2). Käyttäjäkohtainen kapasiteetti riippuu solun koosta ja yhtäaikaisten käyttäjien lukumäärästä.

Taulukko 2. Docsis-standardien kehitys

Käytännössä kaapelimodeemijärjestelmien palvelutarjonta tullee säilymään vahvasti epäsymmetrisenä ainakin lähivuosien ajan. Paluusuunnalle on nimittäin varattu vain pieni ja häiriöille altis taajuusalue 5 – 65 MHz.

Kaapelimodeemien yhteydessä voidaan mainita myös Telesten viimeisen parin vuoden aikana kehittämä EttH-järjestelmä (Ethernet to the Home), joka on Docsis-järjestelmien kilpailija. EttH-järjestelmällä voidaan saavuttaa maksimissaan 100 Mbit/s yhteysnopeus. Käytännössä vasta Docsis 3.0 tai EttH mahdollistavat yli 8 Mbit/s käyttäjäkohtaiset nopeudet kaapelitelevisioverkoissa.

2.1.3 Kuitutekniikat

Tulevaisuudessa kiinteiden laajakaistaratkaisujen odotetaan kasvavassa määrin perustuvan kuituteknologioihin. Koteihin asti ulottuvia kuitutoteutuksia (FTTH, Fiber to the Home) on vasta vähän ja ne keskittyvät joko perinteisten operaattoreiden rakentamina uudisrakennusalueille tai erilaisten seutuverkkoyhdistysten rakentamina haja-asutusalueille. Nykyiset kuituratkaisut tarjoavat tyypillisesti sadan megabitin Ethernet-liitynnät, mutta kuidun kapasiteetti siirtotienä riittäisi paljon suurempiinkin nopeuksiin.

Kuitu kotiin -toteutukset vaativat uuden tilaajayhteyden rakentamisen, mikä on erityisesti kaivuutyön takia hyvin kallista. Tilaajakohtaisesti laskettuna rakentaminen on erityisen kallista maaseudulla: kustannusero kerrostalovaltaisen keskustan ja harvaan asutun maaseudun välillä voi olla jopa kymmenkertainen.

2.1.4 Datasähkö

Sähköverkot ovat Suomessa puhelintilaajaverkkojakin kattavampia, mikä osaltaan selittää energiayhtiöiden motiivin pyrkiä hyödyntämään verkkojaan myös datapalveluissa. Laajakaistaisesta tiedonsiirrosta pienjänniteverkossa käytetään nimeä datasähkö (Power Line Communications, PLC). Datanopeudet ovat melko alhaisia (256 – 512 kbit/s) eikä tekniikka ole saanut merkittävää roolia.

Suomessa datasähkön kaupallistamisen pioneerina toimi Turku Energia, joka aloitti tarjonnan alkuvuodesta 2003. Yhtiön tarjonta tavoitti enimmillään 210 taloyhtiötä ja 13 000 taloutta Turussa, mutta lokakuussa 2006 yhtiö ilmoitti luopuvansa liiketoiminnasta kokonaan. Myös datasähköön erikoistunut vuonna 2003 perustettu porilaisyritys Vattidata Oy on lopettanut toimintansa. Tällä hetkellä datasähköä tarjoaa vain Kuopion Energia, jonka tarjonta ulottuu 13 000 talouteen.