DSL ja kaapelimodeemi olivat selvästi tärkeimmät laajakaistateknologiat Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa vuonna 2002. Muiden laajakaistateknologioiden osuus liittymistä oli häviävän pieni. Ainoastaan Yhdysvalloissa satelliittiteknologia oli saavuttanut kahden prosentin osuuden kaikista laajakaistaliittymistä.

Myös Suomessa ja Ranskassa DSL-tekniikka oli yleisesti käytössä. Suomessa yli 70 prosenttia kaikista laajakaistaliittymistä oli toteutettu tällä tekniikalla. Kaapelimodeemin osuus liittymistä oli noin 20 prosenttia. Ethernet oli useista Euroopan maista poiketen saavuttanut Suomessa jalansijaa noin 6 prosentin osuudella. Muista laajakaistateknologioista saatavilla olivat datasähköliittymä, WLAN-liittymä sekä satelliittiliittymä. Näiden yhteenlaskettu osuus oli kuitenkin vain alle prosentti kaikista liittymistä. Ranskassa DSL-teknologian osuus laajakaistaliittymistä oli noin 72 prosenttia ja kaapelimodeemin vastaavasti noin 28 prosenttia. Muiden teknologioiden osuus oli käytännössä nolla.

Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa kaapelimodeemi oli puolestaan DSL:ää suositumpi. Iso-Britanniassa kaapelimodeemin osuus laajakaistaliittymistä oli noin 59 prosenttia. DSL:n osuus oli tuolloin noin 41 prosenttia. Muiden teknologioiden osuus oli lähes olematon. Yhdysvalloissa vallitsi vuonna 2002 samankaltainen tilanne. Kaapelimodeemi hallitsi liittymiä noin 67 prosentin osuudella DSL:n jäädessä 31 prosenttiin. Yhdysvalloissa langattomat teknologiat olivat tuolloin saaneet jonkin verran jalansijaa. WLAN:in osuus kaikista liittymistä oli noin 0,3 prosenttia ja satelliitin noin 1,3 prosenttia. Myös Kanadassa kaapelimodeemi hallitsi laajakaistaliittymien markkinoita 59 prosentin osuudella. DSL:n osuus oli noin 41 prosenttia. Vuonna 2002 Ruotsissa oli kolme keskenään kilpailevaa laajakaistateknologiaa. DSL oli näistä kuitenkin selvästi yleisin 60 prosentin osuudella.

DSL-teknologia hallitsi laajakaistamarkkinoita Euroopassa myös vuonna 2006 (Kuvio 20). Suurimmassa osassa jäsenmaista DSL-tekniikalla oli selvästi yli 50 prosentin markkinaosuus laajakaistaliittymistä. Noin 50 prosentin tuntumassa olivat Tshekki (46 %), Viro (49 %), Latvia (54 %) ja Liettua (47 %). Lopuissa jäsenmaista DSL-liittymien markkinaosuus oli 60 prosentista ylöspäin aina 99 prosenttiin asti. Yli 90 prosentin markkinaosuus DSL-liittymillä oli Saksassa (96 %), Ranskassa (95 %), Italiassa (96 %), Kyproksella (99 %) ja Kreikassa (99 %). Suomessa noin 82 prosenttia kaikista laajakaistaliittymistä oli toteutettu DSL-tekniikalla.

Kuvio 20. DSL-teknologian markkinaosuus laajakaistaliittymistä EU-maissa (heinäkuu 2006)

Lähde: Euroopan komissio

Myös suurimassa osassa OECD:n jäsenmaista DSL-tekniikka oli selvästi muita yleisempi (Kuvio 21). OECD-maista ainoastaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa yleisin liittymätyyppi oli kaapelimodeemi.

Kuvio 21. Laajakaistaliittymät teknologioittain OECD-maissa sataa asukasta kohden (kesäkuu 2006)

Lähde: OECD

Saksassa DSL-teknologian osuus laajakaistaliittymistä on ollut hallitseva tarkastelujaksolla 2002-2006. Vuonna 2006 DSL-liittymien osuus laajakaistaliittymistä oli noin 96 prosenttia. Muiden teknologioiden osuus on noussut alle 2 prosentista vajaa 4 prosenttiin (vuonna 2006 noin 3,8 %). Näistä yleisin vuonna 2006 oli kaapelimodeemi. Suomessa DSL-teknologia on vahvistanut asemaansa. Laajakaistaliittymistä yli 80 prosenttia käyttää DSL-teknologiaa. Muiden teknologioiden osuus on noin 18 prosenttia, joista kaapelimodeemi on edelleen yleisin. Sen osuus on kuitenkin laskenut hieman, noin 12 prosenttiin. WLAN-teknologian osuus vuonna 2006 oli 0,3 prosenttia.

Myös Ranskassa DSL-teknologia on vahvistanut asemaansa sitten vuoden 2002. Noin 95 prosenttia liittymistä oli toteutettu DSL-teknologialla vuonna 2006. Kaapelimodeemin osuus jäi noin 5 prosenttiin. DSL-liittymien osuus on noussut tasaisesti vuosina 2002–2006, muiden teknologioiden osuuden samalla vähentyen vuoden 2002 28 prosentista vuoden 2006 5 prosenttiin. Iso-Britanniassa DSL-liittymät ovat yleistyneet kaapelimodeemin kustannuksella. DSL-liittymien osuus kaikista liittymistä nousi tarkastelujaksolla vuoden 2002 noin 41 prosentista vuoden 2006 noin 75 prosenttiin. Kaapelimodeemin osuus sitä vastoin laski 25 prosenttiin.

Yhdysvalloissa kaapelimodeemin markkinaosuus laski tasaisesti vuodesta 2002 vuoteen 2006. Tästä huolimatta kaapelimodeemi oli edelleen Yhdysvaltojen yleisin liittymätyyppi vuonna 2006. Kaapelimodeemin osuus Yhdysvaltojen laajakaistamarkkinoista oli noin 51 prosenttia ja  DSL-teknologian noin 42 prosenttia vuonna 2006. Muiden teknologioiden markkinaosuus jäi noin 7 prosenttiin kaikista liittymistä. Myös Kanadassa DSL-tekniikka saavutti kaapelimodeemin markkinaosuutta. Vuonna 2006 DSL-liittymien markkinaosuus oli noin 49 prosenttia ja kaapelimodeemin noin 51 prosenttia.

Suomen ja Ranskan tavoin myös Ruotsissa DSL-teknologian osuus on hieman noussut. Teknologian markkinaosuus laajakaistaliittymistä nousi vuoden 2002 noin 60 prosentista vuoden 2006 noin 65 prosenttiin. Kaapelimodeemin markkinaosuus oli noin 20 prosenttia. Valokuitu- tai kuparikaapelilla toteutetun paikallisverkon osuus laajakaistaliittymistä oli noin 15 prosenttia.

Valokuidun merkitys laajakaistateknologiana on yleistymässä erityisesti sellaisissa maissa, joissa laajakaistaliittymien levinneisyys on suuri (esim. Tanska). Japanissa kuitutekniikan käyttö on yleistynyt ja valokuituliittymien osuus on jo neljännes kaikista laajakaistaliittymistä. ADSL-liittymien tilaajayhteyksien suhteellinen osuus onkin laskenut esimerkiksi Koreassa ja Japanissa sitä mukaan kun kuluttajat ovat vaihtaneet yhteyksiään kuitutekniikalla toteutettuihin.