Liikenne- ja viestintäministeriö teetti vuonna 2003 laajakaistastrategiaehdotuksen taustaksi selvityksen kansainvälisestä laajakaistakehityksestä ja laajakaistamarkkinoiden kilpailutilanteesta. Selvityksessä tarkasteltiin Saksaa, Belgiaa, Iso-Britanniaa, Ranskaa, Suomea, Kanadaa, Ruotsia ja Yhdysvaltoja.

Selvitykseen valituista maista tasaisin kilpailu laajakaistaliittymien markkinoilla oli kolmen suurimman toimijan yhteenlasketulla markkinaosuudella mitattuna Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Erityisesti kolmen kärki oli molemmissa maissa varsin tasainen, eikä selvää dominoivaa toimijaa markkinoilla ollut. Yhdysvaltojen ja Kanadan laajakaistamarkkinoiden pirstaleisuutta verrattuna Euroopan maihin on perusteltu maiden laajuudella ja liittovaltioluonteella. Myös Suomessa ja Iso-Britanniassa kilpailu kolmen tärkeimmän toimijan kesken oli tasaista.

Vastaavasti Ruotsissa kolmen suurimman teleyrityksen yhteenlaskettu markkinaosuus oli noin 67 prosenttia vuonna 2003. Suurin toimija laajakaistamarkkinoilla oli TeliaSonera 42 prosentin markkinaosuudella. Bredbandsbolagetin markkinaosuus oli 14 prosenttia ja Com Hem:in 11 prosenttia. Kaikista laajakaistaliittymistä DSL-liittymiä oli 59,1 prosenttia.

Edellisistä poiketen Saksa edusti toista äärilaitaa. Saksassa laajakaistayhteyksien markkinoilla oli selvästi yksi dominoiva toimija. Deutsche Telecom:in tytäryhtiön T-Onlinen markkinaosuus oli vuonna 2003 yli 75 prosenttia. Deutsche Telekomin markkinajohtajuus perustuu pitkälti sen perinteisesti vahvaan asemaan valtakunnallisena puhelinoperaattorina ja infrastruktuurin omistajana.

Ranskassa Euroopan suurimpiin teleoperaattoreihin kuuluva France Telecom oli selvä markkinajohtaja yli 63 prosentin osuudellaan vuonna 2003. Loppuosa markkinoista oli pirstaloitunut useiden eri toimijoiden kesken. Myös Belgiassa valtakunnallinen puhelinoperaattori johti laajakaistaliittymien markkinoita. Belgacomin osuus markkinoista oli noin 48 prosenttia.

Euroopan komission mukaan kaikista EU-maiden laajakaistaliittymistä noin 48 prosenttia oli vanhojen, perinteisten teleyritysten toimittamia vuonna 2006. Perinteisten teleyritysten markkinaosuus EU:n kaikista laajakaistaliittymistä on laskenut tasaisesti vuoden 2003 tammikuusta, jolloin markkinaosuus oli 60,4 prosenttia (Kuvio 22). Heinäkuussa 2006 perinteisten teleyritysten markkinaosuus laajakaistaliittymistä oli enää 48,1 prosenttia.

Kuvio 22. Perinteisten teleyritysten markkinaosuus laajakaistaliittymistä EU:ssa (EU 25)

Lähde: Euroopan komissio

Eurooppalaisten perinteisten teleyritysten osuus on muita markkinoiden toimijoita suurempi erityisesti DSL-yhteyksien kohdalla. DSL-liittymien markkinaosuus on kuitenkin laskenut vuodesta 2003. Heinäkuussa 2006 eurooppalaisten vanhojen teleyritysten markkinaosuus DSL-liittymistä oli noin 57 prosenttia. Vastaava luku vuoden 2003 tammikuussa oli 81 prosenttia. (Kuvio 23)

Kuvio 23. Perinteisten teleyritysten tarjoamat DSL-liittymät EU:ssa (prosenttia kaikista DSL-liittymistä)

Lähde: Euroopan komissio

Markkinoiden uudet tulokkaat ovat perinteisesti hallinneet muiden kuin DSL-liittymien markkinaosuutta.²⁹ Vuonna 2006 92,6 prosenttia muilla kuin DSL-tekniikalla tarjotuista liittymistä oli uusien teleyritysten tarjoamia (Kuvio 24). Tilanne ei ole juurikaan muuttunut sitten vuoden 2003 (Kuvio 25).

Kuvio 24. Muiden kuin DSL-liittymien markkinaosuus EU:ssa (perinteiset teleyritykset ja uudet tulokkaat)

Lähde: Euroopan komissio

Vuonna 2006 yksittäisten jäsenmaiden kohdalla esimerkiksi Belgiassa uusilla teleyrityksillä oli 51,6 prosentin markkinaosuus kaikista laajakaistaliittymistä perinteisten teleoperaattorien osuuden jäädessä 48,4 prosenttiin. Käytännössä Belgacom hallitsi edelleen markkinoita vuoden 2003 tapaan. Belgiassa kaikista laajakaistaliittymistä 62,4 prosenttia oli DSL-liittymiä.

Saksassa Deutsche Telecomin markkinaosuus oli selvästi pienentynyt vuodesta 2003. Vuoden 2006 heinäkuussa sen markkinaosuus laajakaistaliittymistä oli enää 51,2 prosenttia. Saksassa valtaosa laajakaistayhteyksistä oli DSL-liittymiä (96,2 %). Myös Ranskassa France Telecomin markkinaosuus laski vuodesta 2003, joskin Saksaa maltillisemmin. Vuonna 2006 markkinaosuus oli 46,5 prosenttia. Uudet teleyritykset ovat molemmissa maissa vakiinnuttaneet asemaansa laajakaistaliittymien toimittajina. DSL-liittymät hallitsivat markkinoita myös Ranskassa 94,7 prosentin markkinaosuudellaan. Ranskassa uudet teleyritykset olivat vallanneet markkinoita DSL-liittymien osalta. Kaikista DSL-liittymistä noin puolet oli uusien teleyritysten tarjoamia. Myös Saksassa uudet tulokkaat olivat nostaneet markkinaosuuttaan DSL-liittymistä.

Suomessa laajakaistamarkkinat ovat valtakunnallisesti tarkasteltuna edellisiä maita kilpaillummat. Syyskuussa 2006 Elisan markkinaosuus laajakaistaliittymistä oli 35 prosenttia, Soneran 29 prosenttia ja Finnet-ryhmän 24 prosenttia. Muiden teleyritysten yhteenlaskettu markkinaosuus jäi noin 12 prosenttiin.³⁰ Suomen laajakaistaliittymistä noin 82 prosenttia oli toteutettu DSL-tekniikalla.

Ruotsissa kolmen suurimman teleyrityksen yhteenlaskettu markkinaosuus oli 76 prosenttia vuonna 2006. TeliaSonera oli vuoden 2003 tapaan markkinajohtaja 37 prosentin markkinaosuudella. Keväällä 2006 tapahtuneen yritysoston myötä Bredbandsbolaget ja Glocalnet siirtyivät samalle omistajalle.³¹ Näiden yhteenlaskettu markkinaosuus laajakaistamarkkinoilla vuonna 2006 oli noin 23 prosenttia. Myös UPC ja Com Hem yhdistyivät uusien omistajien myötä.³² Yritysten yhteenlaskettu markkinaosuus vuonna 2006 oli 16 prosenttia.³³

Iso-Britanniassa perinteisten teleyritysten markkinaosuus on useisiin muihin maihin verrattaessa pieni. Vuonna 2006 markkinaosuus oli 24,3 prosenttia. Luku on pysynyt suurin piirtein samassa vuodesta 2003. Myös Iso-Britanniassa DSL-liittymät hallitsivat markkinoita 75 prosentin osuudella vuonna 2006. Muista vertailumaista poiketen uudet teleyritykset johtivat DSL-liittymien markkinaosuutta 67,6 prosentilla.

Vuonna 2006 teleyritysten keskinäinen kilpailu oli vuosituhannen alun tavoin tasaista Kanadan laajakaistamarkkinoilla. Merkittävimmät teleyritykset DSL-liittymien kannalta olivat Bell Canada ja TELUS. Kaapelimarkkinoita hallitsivat Shaw Communications ja Rogers Communications. Kanadan tavoin myös Yhdysvaltojen laajakaistamarkkinoita luonnehti suhteellisen tasainen kilpailutilanne. Loppuvuonna 2006 Yhdysvaltojen laajakaistamarkkinoita johti Bell Southin kanssa fuusioitunut AT&T 23 prosentin markkinaosuudella. Laajakaistamarkkinoiden toiseksi suurin toimija oli Comcast noin 20 prosentin markkinaosuudella ja kolmanneksi suurin Verizon, jonka osuus laajakaistamarkkinoista oli 12 prosenttia.³⁴ Yhdysvaltojen osalta on huomattava, että kaapelimodeemitekniikka hallitsi selvästi laajakaistamarkkinoita vuosituhannen alussa. Myöhemmin DSL-tekniikan markkinaosuus on noussut tasaisesti ja vuoden 2005 lopussa DSL-tekniikalla toteutettiin jo enemmän uusia liittymiä (3,2 miljoonaa) kuin kaapelimodeemitekniikalla (1,6 miljoonaa). Suuntaus näyttää jatkuvan edelleen. Vuonna 2006 kaapelimodeemin markkinaosuus laski noin 51 prosenttiin DSL-tekniikan saavuttaessa yli 40 prosentin markkinaosuuden. Muiden tekniikoiden osuus laajakaistamarkkinoista oli noin 7 prosenttia.³⁵