Laajakaistastrategian keskeisenä tavoitteena oli edistää kilpailua viestintäverkoissa ja eri viestintäverkkojen välillä. Kilpailun lisäämisellä tähdättiin palvelutason, laajakaistan alueellisen saatavuuden ja kansalaisten valinnanmahdollisuuksien parantamiseen. Viestintäviraston tehtävänä oli varmistaa viestintämarkkinalakia täytäntöön pantaessa laajakaistatarjonnan tehokas kilpailu erityisesti tilaajayhteyksillä. Kilpailuviraston tuli puolestaan valvoa tehokkaan kilpailun toteutumista markkinoilla kilpailulainsäädännön puitteissa.

Kilpailevat telepalveluyritykset voivat tarjota loppuasiakkaille laajakaista- ja muita telepalveluita ainoastaan vuokraamalla tilaajayhteyden tai yläkaistan paikallista kiinteää liityntäverkkoa hallitsevalta yritykseltä. Suurin osa Suomessa käytössä olevista laajakaistaliittymistä on toteutettu kiinteitä televerkkoja hyödyntävällä DSL-tekniikalla, joten paikallisten teleyritysten omistamilla tilaajayhteysverkoilla ja niiden hinnoittelulla on keskeinen merkitys laajakaistamarkkinoiden kehitykselle.

Viestintäviraston toimet

Viestintäviraston tilaajayhteyksiä koskevat uudet huomattavan markkinavoiman (HMV) yrityksiä koskevat päätökset tulivat voimaan 1.3.2004. Virasto teki vuoden 2006 aikana tilaajayhteysmarkkinoista markkina-analyysin, jonka perusteella markkinoilla todettiin edelleen olevan merkittäviä kilpailuongelmia eikä lievennyksiä teleyrityksille asetettuihin HMV-velvoitteisiin ehdotettu. Päinvastoin muutamien yritysten HMV-velvoitteita päätettiin tiukentaa.

Viestintävirasto lähetti jo ennen nykyisten HMV-päätösten voimaantuloa teleyrityksille kirjeen, jossa virasto kehotti teleyrityksiä korjaamaan tilaajayhteyden yläkaistasta perimänsä hinnat niin, että maksut ovat enintään puolet tilaajayhteyden O-laadun hinnasta. Ennen kirjeen lähettämistä useimmat yritykset hinnoittelivat yläkaistan kalliimman SO-laadun tai vielä tätäkin kalliimman XO-laadun perusteella. Tällä hetkellä kaikki operaattorit, joille on asetettu yläkaistaa koskeva hinnoittelun kustannussuuntautuneisuusvelvoite, hinnoittelevat yläkaistasta perittävän maksun Viestintäviraston kannanoton mukaisesti. Kannanoton seurauksena yläkaistan hinnat laskivat reilut 17 prosenttia.

Tilaajayhteyksiä koskevien HMV-päätösten tultua voimaan vuoden 2004 maaliskuussa Viestintävirasto lähetti kaikille HMV-yrityksille kirjeen, jossa yrityksiä muistutettiin velvoitteesta julkaista tilaajayhteyksien hinnastot ja toimitusehdot kotisivuillaan. Lisäksi kirjeessä kiinnitettiin huomiota siihen, että erityisesti tilaajayhteyksien kytkentämaksut ovat Suomessa suuruudeltaan moninkertaiset EU-maiden keskiarvoon verrattuna. Tämän vuoksi yrityksiä kehotettiin erityisesti tarkistamaan, että tilaajayhteystuotteiden hinnoittelu ja toimitusehdot vastaavat sekä kustannussuuntautuneisuuden että syrjimättömyyden velvoitteita.

Vain hyvin harvat HMV-yritykset tarkistivat Viestintäviraston kirjeen seurauksena hinnoitteluaan. Tämän vuoksi virasto ryhtyi toukokuussa 2004 oma-aloitteisesti selvittämään kytkentämaksuja muutamalla kilpailun kannalta merkityksellisellä alueella. Vuoden 2004 loppuun mennessä virasto oli tutkinut kuuden yrityksen tilaajayhteyksien kytkentämaksujen hinnoittelun. Vuonna 2004 virasto teki myös kaksi tilaajayhteyksien toimitusaikojen tasapuolisuutta koskevaa päätöstä. Lisäksi kaikilta tilaajayhteysmarkkinan HMV-yrityksiltä pyydettiin tiedot tilaajayhteyksien toimitusajoista.

Kytkentämaksujen kustannussuuntautuneisuutta koskevia selvityksiä laajennettiin vuonna 2005 kaikkiin HMV-yrityksiin, joille on asetettu velvoite kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun. Yhteensä vuonna 2005 tehtiin 24 tilaajayhteyksien hinnoittelua koskevaa päätöstä. Kaikkiaan 13 yritykselle asetettiin enimmäishinta yhdelle tai useammalle säännellylle kytkentämaksutuotteelle. Useimmat yritykset, joille asetettiin enimmäishintoja, valittivat saamastaan päätöksestä. Vuoden 2006 aikana osassa valitustapauksista on saatu oikeuksien päätökset. Kaikissa tapauksissa, jotka hallinto-oikeudet ovat ratkaisseet, teleyrityksen valitus on hylätty ja Viestintäviraston päätös pidetty voimassa.

Viestintävirasto on julkaissut kotisivuillaan säännöllisesti tietoja tilaajayhteyksien hintojen kehityksestä HMV-yrityksissä. Viimeisin hintavertailu on tehty 1.10.2006. Tällöin kytkentämaksujen liittymämäärän suhteessa painotettu keskiarvo oli vajaat 136 euroa suurimman maksun ollessa vajaat 202 euroa ja pienimmän 95 euroa. Kytkentämaksujen hintataso on siten edelleen eurooppalaiseen tasoon nähden korkea.

Viestintävirasto tilasi vuoden 2006 keväällä ulkopuolisen asiantuntijaselvityksen, jonka tarkoituksena oli selvittää, miksi tilaajayhteyksien kytkentämaksut ovat Suomessa korkeat. Selvitys perustuu viidestä EU-maasta kerättyyn vertailutietoon. Selvityksen mukaan Suomen kytkentämaksujen taso on 2-3-kertainen vertailumaihin verrattuna. Hintaero johtuu pääosin kytkentään liittyvästä toimistotyö-, asennustyö- ja matka-ajasta. Kokonaisaika on Suomessa noin nelinkertainen pienimpään vertailumaahan verrattuna. Maksujen arvioinnin kehittämiseksi selvityksessä esitetään teleyrityksissä tehtäviä tarkastuksia, joissa todelliset keskimääräiset ajat selvitettäisiin.

Vaikka Viestintäviraston toimenpiteet ovat laskeneet tilaajayhteystuotteiden hintoja ja edistäneet laajakaistakilpailua, viraston tilaama asiantuntijaselvitys osoittaa, että erityisesti tilaajayhteyksien kytkentämaksujen lainmukaisuuden analysointimenetelmiä on syytä edelleen kehittää. Myös tilaajayhteyksien toimitusaikojen tasapuolisuuden ja hinnoittelun syrjimättömyyden seurantaa on tarpeen jatkaa, koska tilaajayhteydet säilyvät viestintämarkkinoiden teknologisesta kehityksestä huolimatta vielä joitakin vuosia keskeisenä laajakaistakilpailua rajoittavana pullonkaulana.

Viestintävirasto on seurannut tilaajayhteyksien ja laajakaistatukkutuotteiden toimitusaikoja toisille teleyrityksille ja tarvittaessa varmistanut toimitusaikojen syrjimättömyyden. Antamissaan päätöksissä virasto on kehottanut yrityksiä muuttamaan tilaus- ja toimitusprosessejaan siten, että kaikkia teleyrityksiä kohdellaan tasapuolisesti. Lisäksi prosessin eri vaiheista saa syntyä, poikkeustapauksia lukuun ottamatta, korkeintaan kolmen työpäivän ero toimitusaikoihin teleyrityksen oman palveluyrityksen ja kilpailevien teleyritysten välillä. Viimeisimpien vuonna 2006 kerättyjen tilastojen mukaan tilaajayhteyksien ja laajakaistatukkutuotteiden toimitusajoissa ei enää ollut merkittäviä ongelmia.

Kilpailuviraston toimet

Laajakaistamarkkinoiden toimivuuden kannalta Kilpailuviraston vastuulla oli valvoa tehokkaan kilpailun toteutumista kilpailulainsäädännön keinoin. Kilpailuvirasto muistutti teleyrityksiä kilpailulainsäädännön vaatimuksista ensimmäisen kerran jo vuonna 2002. Tähän liittyen Kilpailuvirasto selvitti tarjottujen palveluiden hintoja ja myyntiehtoja. Myös laajakaistapalveluiden tukkumarkkinoiden mahdollisia kilpailunrajoituksia selvitettiin samassa yhteydessä.

Vuosina 2003–2004 Kilpailuvirasto tutki kaikkien paikallisverkkoa hallinnoivien teleyritysten laajakaistaliittymien toteuttamiseen tarkoitetun paikallisverkon osien vuokrahinnoittelua. Toimenpiteiden seurauksena paikalliset teleyritykset alensivat merkittävästi kilpailevilta palveluntarjoajilta perimiään verkkovuokria, mikä helpotti kilpailijoiden pääsyä markkinoille ja lisäsi siten kilpailua merkittävästi.

Laajakaistamarkkinat säilyvät edelleen yhtenä Kilpailuviraston painopistealoista. Viime vuosien aikana Kilpailuvirasto teki yhden markkinaoikeusesityksen (seuraamusmaksuesitys 1.000.000 eur) koskien paikallisoperaattorin verkonvuokrauksen ehtoja ja hinnoittelua kilpailijoilleen sekä ratkaisi muuten kymmenisen laajakaistamarkkinaa koskevaa tapausta. Käsittelyssä oli loppuvuonna 2006 edelleen kymmenkunta valitusta.

Kilpailuvirastoon on tullut useita yhteydenottoja tilaajayhteyden ja DSL-liittymän toimitusajoista. Yhteydenottojen mukaan verkko-operaattorit olivat suosineet omien palveluoperaattoreiden tilauksia ulkopuolisten tilausten kustannuksella. Viestintävirasto puuttui osaltaan tilaajayhteyksien toimitusaikojen tasapuolisuuden toteutumiseen.

Yhteistyö

Viestintäviraston ja Kilpailuviraston laajakaistakilpailua koskevan valvonnan tukemiseksi ja teleyritysten aktivoimiseksi Viestintävirasto kutsui teleyritykset koolle sopimaan yhtenäisistä pelisäännöistä. Teleyritykset kokoontuivat Viestintävirastossa 22.3.2004. Tilaisuudessa keskusteltiin laajakaistakilpailusta ja toimintatavoista.  Kokouksessa käsiteltiin tilaajayhteyksien hinnoittelua ja niiden toimittamista sekä Viestintäviraston ratkaisuja valituksiin tilaajayhteyksien vuokraamisesta.

Tilaisuuteen osallistui yli 40 teleyritysten edustajaa. Suurin osa operaattoreista totesi, että vuokraamismenettelyjä tulisi kehittää ja toimitusaikoja lyhentää. Moni teleyritys piti myös tilaajayhteyksien hintoja korkeina. Viestintävirasto esitteli kokouksessa suosituksen tilaajayhteyksien toimittamisesta. Viestintävirasto julkaisi em. suosituksen (Viestintävirasto 304/2002 S) 27.4.2004. Suosituksessa tarkennettiin Viestintäviraston huomattavaa markkinavoimaa koskevissa päätöksissä ja Euroopan neuvoston ja parlamentin asetuksessa (2887/2000) teleyrityksille asetettuja velvoitteita tilaajayhteyksien ja laitetilan vuokrauksessa.

Jatkotoimenpiteenä päätettiin perustaa teleyrityksistä koostuva ja Viestintäviraston johdolla toimiva työryhmä laajakaistayhteyksien operaattorirajapinnoista. Työryhmä perustettiin 24.5.2004. Työryhmä julkaisi raporttinsa Laajakaistayhteyksien tilaus- ja toimitusprosessit 1.6.2005. 

Työn tavoitteena oli tehostaa ja yhdenmukaistaa teleyritysten välisiä tilaus- ja toimitusprosesseja ja näin nopeuttaa tapahtumien käsittelyä ja vähentää niissä esiintyviä virhetapauksia. Työryhmä jatkoi prosessien ja käytäntöjen yhtenäistämistä ja julkaisi 26.9.2006 raportin menettelytavoista, joita tulisi noudattaa teleyritysten välisten tukkutuotteiden tilaus- ja toimituskäytännöissä. Merkittävin uudistus oli 1.12.2006 käyttöön otettu vaihtotilausprosessi. Vaihtotilauksen avulla asiakas voi vaihtaa laajakaistayhteyden tarjoajan mahdollisimman katkottomasti. Työryhmän määrittelemän prosessin oli lisäksi tarkoitus tehostaa yritysten toimintaa ja vähentää merkittävästi kaikille osapuolille ikäviä tilausten virhetapauksia ja niistä johtuvia katkoja ja pitkiä viiveitä.

Raportin julkaisemisen jälkeen Viestintävirasto jatkoi prosessien käyttöönoton seurantaa. Yhteistyöryhmän suunniteltiin jatkavan prosessien kehittämistä tarvittaessa. Teleyritykset olivat ottaneet työryhmän laatimat suositukset hyvin vastaan. Teleyritykset päivittivät loppuvuonna 2006 tietojärjestelmiään ja toimintamallejaan kuvattuja prosesseja vastaaviksi. Edellä mainitut toimenpiteet paransivat laajakaistakilpailun toimivuutta ja nopeuttivat prosesseja. Myös valitusten lukumäärä vähentyi.

Kaapelitelevisioverkko

Liikenne- ja viestintäministeriö on seurannut laajakaistatarjonnan avautumista kaapelitelevisioverkoissa. Kaapelitelevisioverkkoja ei vielä ollut yhtä (Tampere) lukuun ottamatta avattu kilpailulle loppuvuodesta 2006. Kilpailun avaamiselle ei ollut lainsäädännöllisiä esteitä, mutta ei myöskään velvoitteita. Laajakaistamarkkinoiden kasvun aiheuttama kysyntä oli parantanut ja laajentanut laajakaistayhteyksien saantia kaapelitelevisioverkkojen kautta. Ongelmana asiassa on aina ollut ja on edelleen omistajuus. Jos samalla omistajalla on sekä kiinteä puhelinverkko että kaapelitelevisioverkko, teleyritys voi valita, kummalla verkolla laajakaistaistus suoritetaan. Yleensä käytetään kiinteää puhelinverkkoa varustettuna ADSL-teknologialla. Laajakaistatarjontaa oli loppuvuonna 2006 noin 75 prosentissa kaapelitelevisioliittymiä.