Alueiden laajakaistatarjonnan kehittämistoimenpiteiden tavoitteena oli, että verkon rakentaminen ja yhteyksien tarjonta tulisi taloudellisesti mahdolliseksi sielläkin, missä se ei ollut kaupallisesti kannattavaa. Tätä varten laadittiin kattavat ja aiempaa tehokkaammin koordinoidut alueelliset suunnitelmat laajakaistaverkkojen tarjonnan laajentamiseksi. Laadittujen ohjeiden mukaan julkista rahoitusta voidaan edelleen kohdentaa alueille, joilla laajakaistan tarjontaa ei muuten synny. Toimenpiteisiin sisältyi myös valtionosuuksien ja avustusten suuntaamista siten, että laajakaistapalveluita voitiin hankkia mm. kouluihin ja kirjastoihin sielläkin, missä niitä ei kaupallisesti tarjottu kohtuullisin hinnoin.

6.1 Maakuntaliittojen strategiatyö

Kansallisen laajakaistastrategian tavoitteiden toteutumiseksi strategian jalkauttaminen myös maakunta- ja kuntatasolle katsottiin tärkeäksi. Tätä tarkoitusta varten nähtiin keskeiseksi ohjeistaa maakuntia alueellisten laajakaistastrategioiden laadinnassa ja toteutuksessa. Strategioiden tuli perustua kuntakohtaisiin arvioihin kysynnän ja markkinatilanteen kehityksestä. Strategioissa tuli kartoittaa palvelujen tarjonnan kannalta oleellisia käyttäjäsegmenttejä. Kansallisen laajakaistastrategian mukaisesti alueellisten laajakaistastrategioiden painopisteen tuli olla kansalaisten (kotitalouksien) laajakaistaliittymien saatavuudessa. Alueellisessa laajakaistastrategiassa muina keskeisinä asiakassegmentteinä nähtiin pk-yritykset ja kuntien palvelulaitokset (mm. yhteispalvelupisteet, koulut ja kirjastot). Julkisen sektorin toimijoiden sisäiset tietoliikenneyhteystarpeet (hallinnon verkko) tuli kansallisen laajakaistastrategian mukaan nähdä yhtenä laajakaistaliittymien saatavuuden mahdollistavana tekijänä, mutta strategian tavoitteena ei ollut viranomaisten keskinäisiä yhteyksiä palvelevien laajakaistaverkkojen rakentaminen.

Jotta maakunnat ja kunnat olisivat pystyneet vastaamaan niille asetettuihin tavoitteisiin, yhtenä toimenpiteenä laajakaistastrategiassa oli opastaa ja kouluttaa maakuntien liittoja alueellisten laajakaistastrategioiden laadinnassa ja tiedottaa tehokkaasti laajakaistayhteyksien vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista erityisesti maakuntaliitoille, kunnille, pk-yrityksille ja asunto-osakeyhtiöille. Maaliskuussa 2004 liikenne- ja viestintäministeriö neuvotteli maakuntajohtajien kanssa ja selvitti strategiaprosessin sujuvuuden kannalta mahdollisia koulutustarpeita ja -aiheita. Liikenne- ja viestintäministeriö järjesti ns. laajakaistapäivät maakuntaliittojen nimeämille avainhenkilöille.

Laajakaistapäivien materiaaliksi ja strategiatyön tueksi liikenne- ja viestintäministeriö valmistutti maakunnille ohjeet strategian laadintaan sekä julkisen tuen käyttöön. Strategiamallilla pyrittiin hakemaan yhdenmukaisuutta maakuntien laajakaistastrategioiden sisältöihin, pitäen samalla kuitenkin mielessä, että jokaisella alueella oli omat erityispiirteet ja -tarpeet, jotka oli huomioitava alueiden omista lähtökohdista käsin.

Laajakaistapäivät järjestettiin 6.4. ja 18.5.2004. Koulutuksessa käytiin läpi alueellisen laajakaistastrategian laadintaan ja toteuttamiseen liittyvät vaiheet, tekniikat, kilpailutusasiat ym. Koulutuspäivien tuloksena laadittiin yksityiskohtainen kirjallinen ohje alueellista toteutusta varten. Tämän jälkeen maakuntien liitot laativat strategiat yhteistyössä kuntien kanssa. Strategioita toimeenpantiin vuosien 2004–2005 aikana. Liikenne- ja viestintäministeriö järjesti keväällä 2006 tilaisuuksia, joissa käytiin läpi strategioiden toimeenpanoa ja onnistuneisuutta sekä jaettiin kokemuksia parhaista käytännöistä.

Viestintäviraston ohjeistus

Kunnat ja muut julkisyhteisöt olivat alkaneet enenevissä määrin rakentaa tai rakennuttaa yleisen teletoiminnan piiriin kuuluvia etenkin langattomia tai valokaapelilla toteutettuja viestintäverkkoja. Viestintävirasto julkaisi helmikuussa 2006 Optiset liityntäverkot -työryhmäraportin. Raportissa annettiin verkkojen kaapeliontia, rakennetta ja vuokrausta koskevia suosituksia ja tietoa lainsäädännön velvoitteista etenkin kylä- ja maakuntavetoisten hankkeiden toteuttajille.

Vuonna 2006 WLAN-verkot alkoivat yleistyä ja Viestintävirasto julkaisi kesäkuussa 2006 muistion viestintämarkkinalainsäädännön soveltamisesta langattomien laajakaistayhteyksien tarjontaan. Muistion tarkoitus oli selventää sääntelytilanteen kokonaiskuvaa ja esittää yleisiä tulkintaperiaatteita langattomien verkkojen tarjonnan nopeassa ja monimuotoisessa kehitystilanteessa. Lisäksi Viestintävirasto antoi tarkempia neuvoja ja tulkintoja kunnille ja kuntaverkkojen rakentajille yksittäistapauksissa.

Viestintävirasto jatkaa WLAN-kannanoton täsmentämistä ja yksittäistapauksia koskevia tulkintoja.