Pohjois-Karjalan maakuntaliiton teettämän ja Maakuntahallituksen hyväksymän Pohjois-Karjalaa koskevan laajakaistaselvityksen ("Nopeat tietoliikenneyhteydet kylille ja haja-asutusalueille") pohjalta päätti Maakuntahallitus 15.3.2004 seuraavaa: 1) tukea erilaisilla kampanjoilla markkinaehtoisen laajakaistan leviämistä, 2) varautua osallistumaan kylien laajakaistan rakentamiseen tukirahoituksella, 3) kylien priorisointi ja valinta tehdään kunnissa, 4) rahoitustuella tehtyjen laajakaistatoteutusten tulee perustua avoimeen ja teknologianeutraaliin kilpailutukseen.

Laajakaistaselvityksen pohjalta toteutuksiin varattiin tukirahoitusta n. 714 000 eur. Selvityksessä kylät oli luokiteltu seuraavasti: "helposti", "vaikeahkosti ", "vaikeasti toteutettavissa" ja "kylällä ei keskitinaluetta". Tukirahoituksen avulla oli tavoitteena saada "helposti" ja osin "vaikeahkosti " toteutettavissa olevat kylät laajakaistan piiriin. Tässä vaiheessa jätettiin merkinnöillä "vaikeasti toteutettavissa" ja "kylällä ei keskitinaluetta" luokitellut kylät tukirahoituksen ulkopuolelle, koska niiden toteutuksen ajateltiin tulevan liian kalliiksi.

Syksyllä 2004 valmisteltiin ja käynnistettiin kilpailutus, johon kunnat priorisoivat ne kylät, joille laajakaista haluttiin toteuttaa. Kilpailutuksen yhteydessä operaattoreille järjestettiin yhteinen infotilaisuus sekä mahdollisuus esittää kysymyksiä tarjouspyynnöstä. Tarjousten hyväksyminen ja päätöksenteko tapahtui itsenäisesti kunnissa vuoden 2005 alussa. Useimmat kunnat valitsivat operaattoriksi Savonlinnan Puhelin Oy:n langattomalla WDSL / WiMAX-tekniikalla ja synergiaetuja tuova ja kuntarajat ylittävä maakunnallinen toteutus näytti lupaavalta. Tukirahoituksen avulla pystyttäisiin toteuttamaan laajakaista jopa niille alueille, jotka oli luokiteltu "kylällä ei keskitinaluetta". TeliaSonera Finland Oyj vei kuntien hankintapäätökset markkinaoikeuteen (paitsi niiden kahden kunnan osalta, jotka olivat tehneet hankintapäätöksen TeliaSonera Finland Oyj:n hyväksi). Saatujen neuvojen pohjalta kunnat peruivat päätöksensä ja käsittely markkinaoikeudessa raukesi, kun TeliaSonera Finland Oyj veti valituksensa pois. Kuntien kesken sovittiin, että jatkossa kilpailutuksen hoitavat kunnat itsenäisesti. Muutama kunta heitti "pyyhkeen kehään" kyllästyttyään teleoperaattoreiden väliseen taisteluun. He luopuivat jo myönnetystä tukirahoituksestaankin.

Osa Pohjois-Karjalan kunnista on kilpailuttanut laajakaistatoteutukset uudelleen ja lopputulos on ollut yhtä poikkeusta lukuun ottamatta täsmälleen sama kuin ensimmäisellä yrityksellä. Eli valtaosa on valinnut toteutuksiin langattoman WDSL/WiMAX- tekniikan Savonlinnan Puhelimelta. Lieksan langattoman tekniikan toimittaja on Kajaanin Puhelinosuuskunta.

Marraskuussa 2006 näytti siltä, että laajakaistatoteutuksiin varatusta tuesta tulee käytettyä noin 582 721  eur. Pari jo toteutuksista luopunutta kuntaa on nyttemmin aktivoitunut uudelleen ja saattavat vielä anoa tukirahoitusta. Saattaa jopa olla, että lopuille kunnille tukirahoitus jää alle 50 % maksimin eli varattu tukirahoitus tulee käytettyä kokonaan.

Esiselvityksen (2004) mukaan laajakaistasaatavuus oli 74 % talouksista. Osin markkinaehtoisesti ja osin tukirahoituksen, laajakaistatyön ja kunnissa päätettyjen toteutusten ansiosta saatavuus on noussut noin 94 %:iin. Tämä tarkoittaa, että Pohjois-Karjalassa laajakaistamahdollisuuden piiriin on saatu noin 33 720 asukasta enemmän kuin vuonna 2004. Tukirahoitussatsaus (summalla 582 721  eur) on siis noin 17,3  eur asukasta kohden. Mikäli vielä epävarmat kunnat päättävät toteuttaa laajakaistan rahoituksen, on mahdollista (päätetyistä kylistä ja tekniikasta riippuen), että laajakaistasaatavuus noussee 97 %:iin vuoden 2007 loppuun mennessä. Tällöin tukirahoitussummalla 651 150  eur (ellei lisärahoitusta myönnetä) näytettäisiin saavutettavan edelleen noin 5 058 asukasta lisää laajakaistamahdollisuuden piiriin. Satsaus olisi tällöin noin 16,8  eur / asukas.

Jatkotoimenpiteet ovat kuntien kannalta katsottuna minimaalisia. Pohjois-Karjalan kunnat ovat jo nyt taloudellisessa ahdingossa ja osin kuntaliitosten edessä. On ennustettavissa, että kunnat tuskin jatkossa enää panostavat haja-asutusalueidensa laajakaistatoteutuksiin. Niinpä syrjäseudun asukkaan ainoa vaihtoehto on jäädä odottamaan Digitan @450-verkon tuomaa helpotusta. Liikenne- ja viestintäministeriön olisi nyt kaikin tavoin saatava (jopa jollain konstilla "pakotettava") joku operaattori kiinnostumaan palveluoperaattoriksi ryhtymisestä Digitan @450-verkkoon. Lisäksi ministeriön olisi huolehdittava, että joku palveluoperaattori kattaa koko valtakunnan. Tämä mahdollistaisi sen, että Suomessa paljon matkustavat henkilöt voisivat ottaa @450-verkon liittymän ja laajakaista olisi käytettävissä koko valtakunnassa. Eri alueiden palveluoperaattorit tuskin pääsevät sopuun siitä, että matkustavan henkilön yhteys toimisi kautta koko Suomen. @450-verkolle olisi tällä konstilla oma paikkansa myös kansalaisten silmissä. Olkoonkin, että tulevaisuudessa @450-verkon nopeus ei ole riittävä moderniin palvelutarjontaan.

Lopuksi huomautettakoon, että Kontiolahdella ja Enossa toimiva pieni paikallinen teleoperaattori Telekarelia Oy on hoitanut oman maantieteellisen alueensa laajakaistoituksen mallikelpoisesti ilman tukirahoitusta. Telekarelia on jopa levittänyt laajakaistapalvelujaan TeliaSoneran vanhoille alueille, joihin TSF halusi ehdottomasti yhteiskunnan tukirahoitusta. Mielestäni Liikenne- ja viestintäministeriö voisi luovuttaa jonkinlaisen huomionosoituksen pienelle paikalliselle operaattorille Telekarelia Oy:lle pyyteettömästä työstä laajakaistan levittämiseksi haja-asutusalueille.