1. Viestintämarkkinalakia täytäntöön pantaessa varmistetaan laajakaistatarjonnan nopeasti tehokas kilpailu erityisesti tilaajayhteyksillä

Tilaajayhteyksien tarjonnan huomattavaa markkinavoimaa (HMV) koskevat Viestintäviraston uudet päätökset tulivat voimaan 1.3.2004. Viestintävirasto lähetti 12.3.2004 kaikille HMV-yrityksille kirjeen, jossa kiinnitettiin huomiota muun muassa siihen, että erityisesti tilaajayhteyksien avaus- ja kytkentämaksut ovat Suomessa suuruudeltaan moninkertaiset EU-maiden keskiarvoon verrattuna. Tämän vuoksi yrityksiä kehotettiin erityisesti tarkistamaan, että tilaajayhteystuotteiden hinnoittelu ja toimitusehdot vastaavat sekä kustannussuuntautuneisuuden että syrjimättömyyden velvoitteita.

Vain hyvin harvat HMV-yritykset tarkistivat Viestintäviraston kirjeen ja keskustelutilaisuuden seurauksena hinnoitteluaan. Lisäksi virasto sai useita epävirallisia yhteydenottoja, joissa viraston toivottiin puuttuvan erityisesti tilaajayhteyksien kytkentämaksuihin. Viestintävirasto ryhtyi tämän vuoksi toukokuussa 2004 oma-aloitteisesti selvittämään kytkentämaksuja muutamalla kilpailun kannalta merkityksellisellä alueella. Selvitysten kohteeksi valittiin kuusi HMV-yritystä, joiden maksut olivat yleiseen tasoon nähden korkeat.

Viestintävirasto teki syyskuussa 2004 viittä yritystä koskevat päätökset kytkentämaksujen kohtuullisuudesta. Selvityksen kohteena olleiden yhtiöiden perimät kytkentämaksut on joltakin osin katsottu lainvastaisiksi ja yhtiöt on velvoitettu korjaamaan maksut kustannuksia vastaaviksi kahden kuukauden kuluessa. Viestintävirasto on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että toisille teleyrityksille tarjottavan kytkentäpalvelun hinta on säännönmukaisesti korkeampi kuin kuluttajalle tarjottavan kiinteän puhelin- tai laajakaistaliittymän asennushinta.

Virasto on tehnyt myös kaksi tilaajayhteyksien toimitusaikojen tasapuolisuutta koskevaa päätöstä. Lisäksi kaikilta tilaajayhteysmarkkinan HMV-yrityksiltä on pyydetty tiedot tilaajayhteyksien toimitusajoista.

Hintavertailut

Viestintävirasto on tilaajayhteyksiä koskevissa HMV-päätöksissään velvoittanut kakkia HMV-yrityksiä julkaisemaan toimitusehdot ja hinnastot Internet-sivuillaan. Viestintävirasto keräsi 1.10.2004 HMV-yritysten tilaajayhteyksien hintatietoja yritysten julkaisemista hinnastoista. Vertailussa olivat mukana tilaajayhteyden ja tilaajayhteyden rinnakkaiskäytön (2-johdin, O-laatu) asennus- ja kuukausimaksut. Vertailussa teleyritykset jaettiin kahteen ryhmään sen mukaan, onko niille asetettu velvollisuus hinnoitella säännellyt tuotteensa vain syrjimättömästi vai myös kustannussuuntautuneesti. Vertailluissa hinnoissa on edelleen suurta vaihtelua ja kalleimman ja halvimman yhtiön ero on huomattava.

Tilaajayhteyden ensimmäisen vuoden kustannusten keskiarvo oli vertailuajankohtana 24,56 euroa kuukaudessa. Ensimmäisen vuoden kustannus on laskettu jakamalla asennusmaksu sekä yhden vuoden kuukausivuokrat 12 kuukaudella. Suurin hinta on 39,73 euroa ja pienin 18,92 euroa kuukaudessa.

Tilaajayhteyden asennusmaksujen liittymämäärän suhteessa painotettu keskiarvo on 142,86 euroa suurimman maksun ollessa 211,92 ja pienimmän 104,10 euroa.

Laajakaistapalvelujen tukkumarkkinoita koskevat HMV-päätökset

Tilaajayhteysmarkkinoiden ohella laajakaistamarkkinoiden kehitykseen vaikuttaa merkittävästi kilpailutilanne laajakaistapalvelujen tukkumarkkinoilla. Kyseiset tukkumarkkinat muodostuvat verkkoyrityksen palveluyritykselle tarjoamasta tukkutason laajakaistapalvelusta, millä tarkoitetaan bittivirtapohjaista (ns. bitstream) tai ominaisuuksiltaan tätä vastaavaa datapalvelua, joka mahdollistaa laajakaistadatan välittämisen molempiin suuntiin. Markkinaan kuuluvat datasiirtopalvelun lisäksi Internet-palveluun tarvittavat, datasiirtopalvelun tarjoajan omaa käyttöään varten asentamat verkon välityskykyä parantavat laitteet. Tällaisia laitteita ovat muun muassa DSLAM- ja ATM-kytkimet. Markkinaan kuuluvat kaikki vastaavat tukkutason laajakaistapalvelut tekniikasta riippumatta.

Tukkutason laajakaistapalvelu liittyy läheisesti tilaajayhteystuotteiden markkinaan, vaikka se ei olekaan tilaajayhteysverkon tuote eikä markkina sisällä tilaajayhteystuotteita kuten tilaajayhteyttä tai yläkaistaa. Koska palveluntarjoaja tarvitsee pääsyn verkkoon voidakseen tarjota Internet-palveluaan asiakkaille, tilaajayhteystuotteet täydentävät, mutta eivät korvaa tukkutason laajakaistapalvelujen tarjontaa.

Viestintävirasto on todennut, että tilaajayhteysmarkkinoiden tapaan myös laajakaistapalvelujen tukkumarkkinat ovat jakautuneet Suomessa alueellisesti. Viestintävirasto antoi kyseisen markkinan lopulliset HMV-päätökset 17.9.2004 ja ne tulivat voimaan 1.10.2004. Kaikkiaan 41 teleyrityksellä on kyseisellä markkinalla HMV-asema omalla toimialueellaan. Kaikille tämän markkinan HMV-yrityksille on asetettu velvollisuus tukkutuotteen vuokraamiseen, hinnastojen ja toimitusehtojen julkaisuvelvollisuus sekä syrjimättömyysvelvollisuus.

Jatkossa Viestintävirasto valvoo erityisesti vuokrausvelvollisuuden toteutumista sekä seuraa hintatason kehitystä. Tähän asti tämän markkinan kilpailuongelmia on käsitelty pääosin vain Kilpailuvirastossa. HMV-päätösen voimaantulo mahdollistaa siten sen, että Kilpailuvirasto ja Viestintävirasto voivat entistä paremmin tiivistää yhteistyötään tehokkaan kilpailun varmistamiseksi myös tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla. 

Kilpailuvirasto muistutti teleoperaattoreita kilpailulainsäädännön vaatimuksista ensimmäisen kerran kesällä 2002 operaattoreille toimittamassaan kannanotossa. Kannanoton taustalla olivat selvitykset, jotka aloitettiin, kun virasto sai talvella 2001–2002 lukuisia yhteydenottoja, joissa epäiltiin laajakaistaisten datayhteyksien markkinoilla esiintyvän mm. kilpailunrajoituslakia sivuavia saatavuus- ja hinnoitteluongelmia. Kilpailuvirasto tiedusteli keväällä 2002 keskeisiltä Suomessa toimivilta teleyrityksiltä, tarjoavatko nämä loppuasiakkaille xDSL-palveluja, tarjottujen palvelujen hintoja ja myyntiehtoja sekä selvitti mahdollisia kilpailunrajoituksia laajakaistapalvelujen tukkumarkkinoilla.

Edellä mainittujen selvitysten perusteella Kilpailuvirasto käynnisti syksyllä 2002 laajakaistaprojektin. Virasto puuttui projektissa vuoden 2003 aikana laajasti paikallisten teleyhtiöiden soveltamiin verkon vuokrauksen ehtoihin. Projektin tavoitteena oli turvata palveluoperaattoreiden tasapuolinen kohtelu nopeasti kasvavilla laajakaistaisten Internetpalvelujen markkinoilla ja varmistaa, että kilpailu toimii vähittäismarkkinoilla. Viraston selvitykset koskivat yhteensä yli 40 paikallista verkko-operaattoria.

Lähes kaikki paikalliset teleyritykset hinnoittelivat ennen projektin alkamista alueensa verkkovuokrat sellaiselle tasolle, että kilpailevien palveluoperaattoreiden pääsy vähittäismarkkinoille oli käytännössä mahdotonta (ns. hintaruuvi). Yhtiöt alensivat selvitysten kuluessa merkittävästi kilpailevilta palveluoperaattoreilta perimiään verkkovuokria. Yleisimpien liittymien keskimääräinen verkkovuokra laski yli 30 prosentilla.

Laajakaistaprojektin päättymisen jälkeen vuoden 2004 aikana on Kilpailuvirastoon tullut kahdeksan paikallisverkko-operaattorin perimiä verkonvuokria (hintaruuvia) koskevaa valitusta. Kilpailuvirasto teki 22.10.2004 markkinaoikeudelle Lännen Puhelimen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä laajakaistamarkkinoilla koskevan seuraamusmaksuesityksen. Tästä Kilpailuviraston esityksestä ja viraston 3.11.2004 kaikille operaattoreille lähettämästä kilpailunrajoituslain soveltamisesta laajakaistamarkkinoilla koskevasta kirjeestä selviävät ne pääperiaatteet, joiden perusteella virasto soveltaa kilpailunrajoituslakia laajakaistamarkkinoilla.

Kaiken kaikkiaan Kilpailuvirastossa on tällä hetkellä edelleen vireillä noin kaksikymmentä laajakaistamarkkinoita koskevaa valitusta. Verkkohinnoittelua koskevien toimenpidepyyntöjen lisäksi Kilpailuvirastoon on vuosina 2003 ja 2004 tullut myös suuri joukko kiinteistön puhelinsisäverkkoon pääsyä koskevia valituksia. Valituksia on tehty valtakunnallisten kiinteistöalan konsernien (VVO, SATO) ja muutamien alueellisten yhtiöiden tekemistä sopimuksista. Valituksissa on ongelmaksi koettu se, että yhtiöiden omistamissa kiinteistöissä asuvat henkilöt, jotka haluaisivat tilata laajakaistayhteyden (ns. kiinteistöliittymän) muulta kuin ko. yhtiön kanssa sopimuksen tehneeltä palveluoperaattorilta, eivät ole sitä voineet tehdä. Syynä on se, että kyseiset taloyhtiöt ovat vaatineet kohtuuttoman korkeaa maksua teletilan käytöstä, kun taas yhtiön kanssa sopimuksen laajakaistaliittymien toimittamisesta tehnyt teleoperaattori ei ole käytännössä maksanut mitään yhtiölle laitetilan käytöstä. Tapauksella on selvä asiayhteys sähkömarkkinoihin: kuluttaja voi jo toteutetun sähkömarkkinalain uudistuksen seurauksena kilpailuttaa itse sähköntoimittajan riippumatta siitä, millaisia sopimuksia kiinteistöyhtiö on tehnyt. Kilpailuvirasto teki laajakaistatyöryhmälle aloitteen myös viestintämarkkinalain muuttamiseksi siten, että edellä mainittu kilpailuongelma poistuisi. Liikenne- ja viestintäministeriö siirsi asian valmistelun oikeusministeriölle käsiteltäväksi asunto-osakeyhtiölain uudistushankkeen yhteydessä.

Virastoon on tullut useita yhteydenottoja liittyen ongelmiin tilaajayhteyden ja ns. xDSL-operaattorituotteen toimitusajoissa. Yhteydenottojen mukaan verkko-operaattorit suosivat omien palveluoperaattoreiden tilauksia ulkopuolisten tilausten kustannuksella. Viestintävirasto on julkaissut toimitusaikoja koskevan suosituksen ja tutkii parhaillaan paikallisverkko-operaattoreiden toimitusaikoja. Vaikka Viestintävirastolla on asian luonteen takia parhaat edellytykset puuttua mahdollisiin epäkohtiin operaattorituotteiden toimitusajoissa, myös Kilpailuvirasto aikoo tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin.

Kilpailuvirasto ja Viestintävirasto ovat aktiivisesti käyttäneet niille kuuluvaa toimivaltaa markkinaongelmien ratkaisemisessa. Viestintävirasto saa lisäksi laajemmat valtuudet puuttua markkinoihin kun sen laajakaistatukkumarkkinoita koskevat päätökset (tehty 30.9.2004) saavat lainvoiman.

Kaapelitelevisioverkkoja, tilaajayhteyksiä ja kiinteistön sisäisiä viestintäverkkoja koskevat tekniset määräykset ja ohjeet (määräykset 29, 38, 21 ja 25) on viestintämarkkinalain uudistuksen yhteydessä päivitetty vastaamaan laajakaistajakelun ja digitaalisen television vaatimuksia ja edistämään kilpailua. Viestintävirasto on perustanut työryhmän selvittämään laajakaistayhteyksien operaattorirajapintoja, työryhmän ensimmäinen kokous pidetty 31.5.2004. Kaapelitelevisioverkon käyttöä laajakaista-tarjontaan on selvitetty myös Euroopan regulaattoriryhmässä.

Tampereella kaapelitelevisioverkkoa ollaan avaamassa myös kilpailevalle palveluntarjonnalle. Saatujen kokemusten pohjalta valmistellaan kuvausta kilpailevan palveluntarjonnan mahdollistavasta mallista. Mallia esitellään jatkossa Euroopan komissiolle ja EU-tason työryhmille. Tavoitteena on EU-tason yhtenäinen lähestymistapa kaapelitelevisioverkkojen avaamiseksi kilpailevalle laajakaistatarjonnalle.

Ennen keskustelutilaisuutta Viestintävirasto keskusteli erikseen suurimpien teleyritysten kanssa laajakaistakilpailusta. Keskustelutilaisuus pidettiin 22.3.2004. Tilaisuuteen osallistui yli 40 teleyritysten edustajaa. Suurin osa operaattoreista totesi, että vuokraamismenettelyjä tulisi kehittää ja toimitusaikoja lyhentää.

Viestintävirasto esitti tilaisuudessa uuden suosituksen tilaajayhteyksien, tilaajayhteyksien rinnakkaiskäytön ja laitetilojen vuokrauksessa noudatettavista periaatteista. Suositus nopeuttaisi ja yksinkertaistaisi tilaajayhteyksien tilausprosessia sekä lyhentäisi toimitusaikoja. Viestintäviraston mukaan mm. tilaajayhteyden toimitusaika pitäisi lyhentää kahteen viikkoon. Suositus annettiin 27.4.2004.

Virasto kehotti tilaisuudessa myös teleyrityksiä saattamaan tilaajayhteyksien hinnat kohtuullisiksi ja poistamaan kilpailevien palveluntarjoajien syrjinnän. 

Keskustelutilaisuuden jälkeen Viestintävirasto perusti  työryhmän selvittämään laajakaistayhteyksien operaattorirajapintoja. Työryhmä on julkistanut raportin. Raportti on suositus ja kuvaa työryhmän näkemyksen mukaiset parhaat käytännöt, joiden tarkoituksena on edistää operaattoreiden laajakaistayhteyksien yhteenliittämistä ja laajakaistapalvelujen toimivuutta, lyhentää toimitusaikoja sekä edistää laajakaistapalvelujen kehitystä. Raportti kuvaa bitstream-palveluiden toteuttamisvaihtoehdot ATM- ja Ethernet –pohjaisissa DSL-palveluissa sekä kaapelitelevisio- että WLAN –verkoissa. Raportti kuvaa myös verkko- ja palveluoperaattorin välisisisä prosesseissa havaittuja ongelmia ja esittää niihin liittyviä kehitysideoita.