6. Selvitetään uusien laajakaistateknologioiden ja palveluiden leviämistä hidastavat lainsäädännölliset ja hallinnolliset esteet

Selvitystyö on monivaiheinen ja jatkuva. Osa erillisselvityksistä on jo tehty osa on vasta käynnistetty. Palveluiden leviämiseen hidastavasti vaikuttavia tekijöitä on katsottu olevan niin tietämättömyydestä johtuvia kuin sääntöpohjaisiakin.

Kysymystä rahoitussääntöjen puuttumisesta, joka on tarkemmin kohdassa 40, sekä epätietoisuutta rahoitusratkaisuista voidaan pitää hallinnollisena hidasteena laajakaistan etenemiselle. Varsinainen selvitystyö lainsäädännöllisistä ja hallinnollisista esteistä ja hidasteista on käynnistetty hankenimellä "Uusien palveluiden hidasteiden poistaminen". Tämän selvitystyön kokonaisuus on laajempi kuin laajakaista.

Arvokasta asiaan liittyvää tietoa on tietenkin saatu monien selvitysten ja raporttien kautta, joita kuitenkaan  ei ole kohdennettu 6. kohdan mukaisesti. Tällaisista raporteista voidaan mainita esimerkkinä "Laajakaistapalvelut käyttäjän näkökulmasta 2004 (37/2004)" ja erityisesti "Kiinteän verkon tulevaisuus 39/2004)" sekä "DigiTV:n edellytykset internetin jakeluverkoksi, Mater-projekti (4/2004)".

Tekes panostaa uusien tiedonsiirtoratkaisujen tutkimus- ja kehittämistoimintaan "Tulevaisuuden verkot – NETS" teknologiaohjelmassa. NETS-teknologiaohjelma vahvistaa suomalaisen tietoliikennealan johtoasemaa langattomien järjestelmien ja laajakaistaisten pakettiverkkojen kehittäjänä. Ohjelma vauhdittaa myös uusien verkkojen hyödyntämistä rahoittamalla niihin liittyvien palvelu- ja sovelluskonseptien kehitystyötä. Tavoitteena on liiketoiminta, joka on kansainvälistä huippua.

Ohjelman projektit kohdistuvat langattomiin järjestelmiin, laajakaistaisiin pakettiverkkoihin sekä tietoliikennepalveluihin ja sovelluksiin. Ohjelmassa on kesäkuusta 2001 toukokuuhun 2004 käynnistetty 166 projektia, joiden rahoituksen kokonaisvolyymi on 234 M¥. Tekesin rahoitusosuus on noin puolet.

Teknologiaohjelman tarkoitus on synnyttää toiminnallista lisäarvoa siihen osallistuville yrityksille ja tutkimusyksiköille, jotka osallistuvat ohjelmaan. Tätä varten ohjelmassa toimii 7 työryhmää seuraavilla alueilla:

• Ryhmä 1a, Verkkojen välinen yhteistoiminta
• Ryhmä 1b, Palveluteknologiaevoluutio
• Ryhmä 1d, Radiokanava- ja ilmarajapintateknologiat
• Ryhmä 2, Laajakaistaiset pakettiverkot
• Ryhmä 3a, Uudet sovellukset ja konseptit
• Ryhmä 3b, Regulaatio- ja tietoyhteiskuntakehitys
• Ryhmä 4, Kansainvälistyminen

Ohjelman ja edellä mainittujen työryhmien puitteissa on pidetty 9 seminaaria vuoden 2004 kuluessa. Vuosiseminaari pidettiin toukokuussa.

NETS-ohjelmassa on tuettu pienten ja keskisuurten yritysten liiketoimintavalmiuksien kehittämistä tietoliikennetoimialalla sekä työryhmien toimialaseminaarien että NETS Business Programmen kautta. Ko. ohjelma käynnistyi vuonna 2003 ja on jatkunut valittujen yritysten yrityskohtaisen kehittämisen muodossa. Yritysten liiketoimintaa on myös tuettu syyskuussa julkistetulla Verkkojen ja palveluiden roadmap-selvityksellä, johon on koottu ohjelman yritysten ja tutkijoiden yhteinen näkemys tietoliikennetoimialan kehityksestä.

Kansainvälisen toiminnan yhteydessä japanilaisten yliopistojen edustajat olivat NETSin vieraina Helsingissä ja Oulussa kesäkuun alussa; tavoitteena on tiivistää yhteystyötä Japanin kanssa erityisesti laajakaistateknologioiden kehittämiseksi. Ohjelmassa on valmistunut selvitys Intian mobiiliympäristöistä ja käynnissä on selvitykset Etelä-Korean ja Japanin laajakaistateknologioiden käytöstä.

NETS-ohjelma päättyy vuoden 2005 alussa. Ohjelman projektien tuloksia on esitelty syys-lokakuussa Helsingissä ja Oulussa pidetyissä seminaareissa.

Suomi myönsi kolmannen sukupolven matkaviestintoimiluvat 18.3.1999 ensimmäisenä maailmassa. Vuosien kuluessa toimiluvan saaneiden yritysten omistuspohja on eri syistä muuttunut. Sonera Oy:n saama toimilupa on tosiasiallisesti TeliaSoneran hallinnassa, Telia Mobile AB:n Suomen sivuliikkeen saama toimilupa on Finnet Verkot Oy:llä ja Suomen Kolmegee Oy:n saama toimilupa on tosiasiallisesti Tele 2:lla. Oy Radiolinja Ab:n saama toimilupa on Elisa Oyj:n hallinnassa.

Rakentamissuunnitelmat olivat muuttuneet toimilupien myöntämisen yhteydessä esitetyistä suunnitelmista osin omistajamuutosten, osin muuttuneen eurooppalaisen markkinatilanteen ja osin kolmannen sukupolven tekniikan käyttövalmiuden oletettua hitaamman kehityksen johdosta. Kolmannen sukupolven matkaviestinverkkojen kaupallinen käyttöönotto on markkinatilanteesta sekä laitteiden huonosta saatavuudesta ja vajavaisesta toimivuudesta johtuen viivästynyt koko Euroopassa.

Vuonna 1999 toimilupia haettaessa tai myönnettäessä ei alalla keskusteltu verkkojen yhteyskäyttömalleista. Viestintämarkkinoiden heikko taloudellinen tilanne UMTS-huutokauppojen jälkeen toi myös EU-tason keskusteluun halun etsiä mahdollisuuksia lieventää toimilupaehtoja verkkojen yhteiskäytön suhteen.

Verkko-operaattorien välinen kilpailu matkaviestinverkkojen peiton rakentamisessa ja laajentamisessa on koettu merkittäväksi tekijäksi kilpailtaessa loppukäyttäjien suosiosta. Kova kilpailu loppukäyttäjistä on tuonut Suomeen kattavat GSM-verkot. Todennäköisesti viranomaismääräyksillä ei samanlaisiin verkkojen kattavuuksiin olisi päästy.

Toisaalta verkkojen järkevällä yhteiskäytöllä olisi mahdollista nopeuttaa verkkojen rakentumista myös suurten taajamien ulkopuolelle, kun operaattorit voisivat harvaan asutuilla alueilla yhdistää taloudellisia voimavarojaan.

Ministeriö järjesti matkaviestinoperaattoreille kuulemistilaisuuden kolmannen sukupolven matkaviestinverkkojen rakentamisesta ja toimilupaehdoista 12.2.2004. Kuulemistilaisuudessa esitettyjä kommentteja oli mahdollisuus täydentää kirjallisesti 17.2.2004 mennessä.

Valtioneuvosto päätti helpottaa Manner-Suomen UMTS-toimilupien ehtoja. Luvanhaltijat saavat rakentaa osan verkoistaan yhteistyönä. Jokaisen toimiluvanhaltijan oman verkon on kuitenkin katettava 35 prosenttia väestöpeitosta.

Liikenne- ja viestintäministeriö asetti 22.12.2003 parlamentaarisesti kootun työryhmän, jonka ensimmäisen vaiheen tehtävä oli selvittää, miten digitaaliseen televisiotoimintaan siirtymistä voitaisiin nopeuttaa sekä minkä aikataulun ja periaatteiden mukaisesti tulisi siirtyä kokonaan digitaaliseen televisiotoimintaan.  Työryhmä antoi yksimielisen raporttinsa liikenne- ja viestintäministeriölle 8.12.2003 ja esitti maanpäällisen analogisen televisiotoiminnan lopettamista 31.8.2007.  Työryhmän esityksen lähtökohtana oli kuitenkin, että hyvissä ajoin ennen analogisten televisiolähetysten lopettamisvaihetta kaikilla suomalaisilla on asuinpaikasta ja varallisuusasemasta riippumatta mahdollisuus saada digitaalisen television palvelut kohtuullisin kustannuksin ja vaivatta käyttöönsä.

Asiasta pyydettiin lausunnot yli sadalta taholta. Yhtä lausunnonantajaa lukuun ottamatta kaikki kannattivat esitettyä lopettamisajankohtaa.

Yleisradio Oy on liikenne- ja viestintäministeriölle helmikuussa 2004 lähettämässään kirjeessä esittänyt, että valtioneuvosto päättäisi tehdä periaatepäätöksen siirtymiseksi kokonaan digitaaliseen televisiotoimintaan 31.8.2007 sekä siihen liittyvistä toimenpiteistä. Lisäksi Yleisradio Oy on ilmoittanut, että yhtiön hallitus tulee esittämään hallintoneuvostolle, että se tekisi maaliskuun 2004 aikana päätöksen analogisten televisiolähetysten lopettamisesta ja siirtymisestä digitaaliseen televisiolähetystoimintaan 31.8.2007.

Analogisten televisiolähetysten sulkemiseen liittyy myös perustuslaillisia näkökohtia. Se koskettaa ainakin sananvapautta, julkista palvelua, yhdenvertaisuutta ja omaisuuden suojaa.

Periaatepäätöksen tekemisen tavoitteena oli asettaa  selkeä päivämäärä, jolloin  siirtyminen kokonaan digitaalisiin televisiolähetyksiin toteutetaan, ja julkaista ohjelma, jonka mukaisesti siihen edetään.

Suomessa on tarkoitus siirtyä kokonaan digitaalisiin televisiolähetyksiin  31.8.2007. Tuolloin suljetaan maanpäälliset analogiset televisioverkot. Lähtökohtana on, että digitaalinen jakeluverkko kattaa koko maan vuoden 2005 loppuun mennessä. 

Valmistelu edellyttää valtioneuvoston päätösten lisäksi myös muiden tahojen toimenpiteitä. Tämän johdosta  valtioneuvoston tekemään periaatepäätökseen sisältyy myös muita kuin valtioneuvostoa koskeva toimenpideluettelo.

Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen asiassa 4.3.2004.

Digitaalisen televisio-ohjelman vastaanottoa matkaviestimessä on kokeiltu vuoden 2004 aikana. Lainsäädäntömuutosten ja toimilupaprosessin arvioidaan tulevan ajankohtaisiksi vuonna 2005.

11. Toimeenpannaan digitaalisten televisioverkkojen palveluita edistävä klusteriohjelma

Liikenne- ja viestintäministeriö käynnisti helmikuussa 2004 kaksivuotisen ArviD-klusteriohjelman, jonka tavoitteena on edistää digitaalisen television sisältöjen kehittymistä tukemalla helppokäyttöisten ja innovatiivisten sisältöjen luomista ja käynnistämällä palvelutuotannon perusedellytyksiä ja alan yhteistyötä parantavia toimia.

Ohjelma on jaettu kolmeen alueeseen:

• toimialan ja digitaalisen television palvelukehityksen yleisiä toimintaedellytyksiä edistävät horisontaalihankkeet
• yrityshankkeet, joilla tähdätään kaupalliselta pohjalta lähteviin sisältöihin ja palveluihin
• julkishallinnon hankkeet, joissa tavoitteena on toteuttaa julkinen palvelu digi-tv-kanavaa käyttäen.

Keväällä 2004 julkistettiin suomen- ja englanninkielisenä digitaalisen television palveluntekijän opas, jossa käydään läpi digitaalisen television perusominaisuuksia  ja palveluiden suunnitteluperiaatteita konkreettisten esimerkkien avulla. Toinen valmistunut horisontaalihanke on digitaalisen television ansaintalogiikat, jossa kuvattiin palvelujen kustannuksia ja ansaintamalleja sekä tarkasteltiin toimialan arvoverkkoa ja toimijoiden välisiä suhteita. Digitaalisen television tunnistamisen ja maksamisen kehityssuunnitelma -hankkeessa tavoitteena on määritellä digitaalisessa televisiokanavassa tapahtuvan käyttäjän tunnistamisen ja verkkomaksamisen vaatimuksia sekä käyttäjän että käytettävän teknologian näkökulmista.

Lisäksi loppuvuodesta 2005 käynnistetään vuorovaikutteisten televisiopalvelujen toteuttamiseen liittyvä paluukanavahanke ja mediatoimialan yhteisiä toimenpiteitä edistävä markkinakehityshanke.

Julkishallinnon puolella käynnissä ovat liikennetiedotus digitaalisessa televisiossa (liikenne- ja viestintäministeriö, Digita, Tiehallinto, YTV, VTT) ja esiselvitys televisiosta kansalaisvaikuttamisen kanavana yhdessä valtiovarainministeriön ja oikeusministeriön kanssa. ArviD-esiselvitys verkko-opetuksesta on valmistunut. Terveydenhuollon osalta valmistellaan diabetes-hanketta. Erityisryhmien tarpeita ja mahdollisuuksia viestintään digitaalisen television avulla on kartoitettu Minor-hankkeessa. Ohjelma on käynnistänyt kuluttajansuojakysymyksiä koskevan opashankkeen yhdessä Kuluttajaviraston kanssa.

Sisältö- ja palvelukehitystä vauhditetaan erilaisin toimenpitein. OpenMHP-hankkeessa tuotettiin alan tutkimus- ja oppilaitoksille suunnattu opas, jonka avulla on helpompaa ja edullisempaa kehittää MHP-sovelluksia. Testiverkot-esiselvitys on kartoittanut miten ja millä kustannuksilla saataisiin aikaan mediatoimialan yhteinen digi-tv-sisältöjen testausjärjestelmä. Testiverkot-raportti on laajalla lausuntokierroksella. ArviD-ohjelma toteuttaa yhdessä operaattoreiden kanssa osana MindTrek-tietoyhteiskuntaviikkoa digi-tv-kilpailusarjan parhaan ohjelma- tai palveluidean löytämiseksi.

Ohjelman avoin hankehaku toteutettiin syksyllä 2004. Siinä pyydettiin hanke-ehdotuksia digitaalisen television lisäpalveluiden kehittämisestä. Haun kautta käynnistettävien yritys- ja julkishallinnon hankkeiden halutaan tuottavan helppokäyttöisiä, ihmisten arkeen sopivia sisältöjä ja palveluja viihteestä asiointiin.

Ohjelma järjestää vuoden 2004 aikana yhdeksän seminaaritilaisuutta, joiden tavoitteena on edistää alan yhteistyötä ja jalkauttaa ohjelman hankkeiden tuloksia.

Viestintävirasto osallistuu parhaillaan käynnissä olevaan raportin laadintaan digitaalisen television  paluukanavaratkaisuista DVB/MHP –standardointiryhmässä. Paluukanavaratkaisut näyttäisivät nojautuvan vahvasti olemassa oleviin vaihtoehtoihin. Viestintävirasto osallistuu myös EU:n viestintäalan komitean työryhmään, jossa käsitellään mm. digitaalisen television paluukanavaratkaisujen kehittämistä.

Liikenne- ja viestintäministeriön ArviD-klusteriohjelma on käynnistänyt digitaalisen television paluukanavahankkeen, jonka tavoitteena on kuvata vuorovaikutteisten palvelujen käyttötilanteisiin sopivien paluukanavien rakenteet, niiden toteutusten vallitseva tilanne ja kehityssuunta Suomessa sekä ehdottaa toimia, joilla vuorovaikutteisten televisiopalvelujen kasvua voidaan tältä osin edistää.

Paluukanavahankkeessa  toteutetaan seuraavat osa-alueet:

• vuorovaikutteisten palvelujen asettamat vaatimukset paluukanavalle
• paluukanavan toteutusarkkitehtuurit (valintalinja, mobiili/kiinteä)
• paluukanavaan liittyvät sisäverkkotarkastelut (omakotitalot, useamman käyttäjän kiinteistöt)
• paluukanavaan liittyvät käytännön toteutusmallit eri toimijoiden välisenä yhteistyönä.

Paluukanavan tietoturvaan liittyvät asiat hoidetaan liikenne- ja viestintäministeriön tietoturvaklusteriohjelmassa. ArviD-paluukanava-hanke valmistuu helmikuun 2005 loppuun mennessä.

Toinen ArviD-ohjelman hanke, joka liittyy paluukanavaan ja televisiopalveluiden helppokäyttöisyyteen on digi-tv:n tunnistamisen ja maksamisen kehityssuunnitelma –hanke.

Viestintämarkkinalain (393/2003) 4 §:n mukaan radiotaajuuksia edellyttävän verkkopalvelun tarjoaminen matkaviestinverkossa, jossa harjoitetaan yleistä teletoimintaa, edellyttää toimilupaa. Sääntely on tekniikasta riippumaton ja koskee siten toisen sukupolven GSM -matkaviestinverkkojen lisäksi myös kolmannen sukupolven UMTS –matkaviestinverkkoja. Saman lain 5 §:n mukaan toimilupa on julistettava haettavaksi, kun toimilupaa edellyttävään teletoimintaan vapautuu teknisesti ja taajuuksien tehokkaan käytön kannalta tarkoituksenmukaisia taajuuksia. Toimiluvan julistaa haettavaksi valtioneuvosto. Toimiluvan kohteena olevan taajuuden käyttötarkoitus määräytyy  jäljempänä selostettavan taajuusalueiden käyttösuunnitelman mukaisesti. Toimilupasääntelyn tarkoituksena on säännellä sellaisten radiotaajuuksien käyttöä, joiden osalta taajuuksien kysyntä on oletettavasti suurempaa kuin niiden tarjonta.

Toimilupasääntelyyn liittyy kiinteästi radiotaajuuksien käyttötarkoitusta koskeva sääntely. Radiotaajuuksien käyttöä koskevasta päätösvallasta on säännökset radiolain (1015/2001) 6 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan Viestintävirasto päättää ensisijaisesti radiotaajuuksien käytöstä eri käyttötarkoituksiin antamallaan määräyksellä. Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvosto vahvistaa toimilupaa edellyttävään teletoimintaan sekä televisio- ja radiotoiminnan harjoittamiseen määrättyjen taajuusalueiden käyttösuunnitelman antamalla asiaa koskevan asetuksen. Asetuksessa (1159/2002) on säännökset televisio-, radio- ja matkaviestinverkkojen lukumäärästä, toimintaan käytettävistä taajuusalueista sekä eräistä teknisluonteisista seikoista. Käyttösuunnitelmassa ratkaistavat asiat ovat tyypillisesti sellaisia joiden ratkaiseminen edellyttää myös poliittista harkintaa. Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston on tarkasteltava käyttösuunnitelmaa uudelleen, jos toimiluvanvaraiseen toimintaan voidaan osoittaa lisää taajuuksia. Radiotaajuuksien käyttöä koskeva päätösvalta jakautuu siten valtioneuvoston ja Viestintäviraston kesken.

Käsillä oleva toimilupa-asia koskee taajuusaluetta, jota ei ole aiemmin käytetty toimiluvanvaraiseen teletoimintaan. Kyseessä oleva taajuusalue 2020 – 2025 MHz on kuitenkin viimeaikaisessa yhteiseurooppalaisessa taajuussuunnittelussa harmonisoitu kolmannen sukupolven UMTS –matkaviestinverkkojen käyttöön. Tämän seurauksena Viestintävirasto on keväällä 2004 tehnyt vastaavan muutoksen radiotaajuuksien käytöstä antamaansa määräykseen mainitun taajuusalueen osalta (Viestintävirasto 4D/2004 M). Samasta syystä myös valtioneuvosto on muuttanut taajuusalueiden käyttösuunnitelmaa (434/2004).

Taajuusalueiden käyttösuunnitelman 7 §:n 2 momentin mukaan taajuusalue 2020 – 2025 MHz on yhteinen alueellisia UMTS -matkaviestinverkkoja varten. Alueen suppeudesta johtuen kullekin maantieteelliselle alueelle voidaan osoittaa taajuuksia ainoastaan yhdelle operaattorille. Samasta syystä on mahdollista että alueen raja-alueella ei ole mahdollisuutta lainkaan palveluun. Tämä johtuu radiohäiriöiden ehkäisyn mahdollisesti edellyttämistä rajoituksista lähetystehoihin.

Taajuusalueen käyttötarkoituksen muutoksen seurauksena liikenne- ja viestintäministeriö katsoo, että toimilupaa edellyttävään teletoimintaan on viestintämarkkinalain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla vapautunut teknisesti ja taajuuksien tehokkaan käytön kannalta tarkoituksenmukaisia taajuuksia. Tämän vuoksi toimilupia on julistettava haettavaksi.

Haettavaksi julistettavien toimilupien maantieteellinen toimialue noudattaisi Suomen jakoa telealueisiin. Mainittu jakoperuste on selkeä, yksinkertainen ja tarkkarajainen. Toimiluvasta kiinnostuneiden operaattorien voidaan arvioida olevan kiinnostuneita ainoastaan datasiirtopalveluiden tarjoamisesta kyseisellä taajuusalueella. Toimilupien tarkempi käyttötarkoitus on selkeätä rajata tämän vuoksi jo menettelyn tässä vaiheessa ainoastaan datasiirtopalveluihin.

Edellä kerrotuilla perusteilla valtioneuvosto julisti liikenne- ja viestintäministeriö esityksestä viestintämarkkinalain 5 §:n nojalla haettavaksi toimiluvat alueellista UMTS -matkaviestintoimintaa  varten.

Kansainvälinen toiminta

Kansainvälisen televiestintäliiton ITUn järjestämän alueellisen radioviestintäkonferenssin tavoitteena on laatia digitaaliselle televisiolle ja -radiolle taajuuksienkäyttösopimus ja -suunnitelma. Tv-taajuuskokouksen ensimmäinen osa pidettiin toukokuussa ja toinen osa vuonna 2006. Ensimmäisessä kokouksessa sovittiin mm, että taajuuksia voidaan käyttää myös ns. IP-datacast-lähetyksiin eli videosisällön lähettämiseen kannettaviin, kännykkä-tyyppisiin vastaanottimiin tai muihin tulevaisuudessa kehitettäviin tv-taajuuksia hyödyntäviin joukkoviestintätyyppisiin palveluihin.

Liikenne- ja viestintäministeriö käynnisti lokakuussa 2004 tutkimuksen "Valokaapeli kotiin". Tutkimus valmistuu helmikuussa 2005. Tutkimuksessa selvitetään, miten valokaapelin käyttö laajakaistayhteyksiin on lisääntymässä ja mitkä asiat vaikuttavat valokaapelin käytön lisääntymiseen. Tutkimukseeen sisältyy myös tulevaisuuden kuvaus valokaapelien hinta- ja muusta mm. teknisestä kehityksestä. Lisäksi selvitetään yhteiskunnan mahdollisuudet edistää valokuidun käyttöä kotitalouksien laajakaistayhteyksiin

Vielä 1990-luvulla kuparikaapeleissa ei uskottu päästävän paljoakaan ISDN:ää suurempiin siirtonopeuksiin eikä myöskään jaettua kapasiteettia tarjoavien tekniikoiden (kaapelimodeemi, radiotekniikat) uskottu tuovan laajakaistaa kotiin, joten muodostui käsitys siitä, että laajakaistapalvelut voidaan saada kotitalouksiin vain valokaapelin avulla. Kuparijohtimia jatkuvasti tehokkaammin hyödyntävä teknologia kehittyy kuitenkin nopeasti. ADSL2 tuo kupariparilla 12 Mbps kotiin, ADSL2+ jopa 24 Mbps, joten useimpien kotien laajakaistaksi riittää vaativillekin laajakaistapalveluille DSL useaksi vuodeksi eteenpäin. DSL-tekniikan ohella myös erilaiset radiotekniikat kehittyvät: ennen WLAN kykeni välittämään 10 Mbps, nykyisin 54 Mbps. Ensi vuonna uskotaan WiMAX-radiotekniikan tulevan käyttöön valttinaan suuri kapasitetti ja ulottuvuus. Valokuitu on nykyään vain yksi monista teknisistä vaihtoehdoista kaistanleveyttä runsaasti vaativien laajakaistapalvelujen ulottamiseksi kotiin.

Valokaapelilla on tulevaisuudessa merkitykseltään kasvava rooli kotien laajakaistayhteyksille, sillä valokaapeli tulee koko ajan lähemmäksi kotia. Nykyisin se on tullut jo lähes jokaiseen kyläkeskukseen  ja etenee vähitellen myös kerrostalojen talojakamoihin. Loppuosa toteutetaan tarpeisiin sopivilla tekniikoilla kuten DSL, LAN, HomePNA, WLAN, WiMAX, mutta tarvittaessa myös kuidulla.

Suomessa tunnetuimpia esimerkkejä valokuidusta kotiin ovat Pohjanmaan kylä- ja seutuverkot. Ruotsissa Bredbandsbolaget toteutti vuosituhannen vaihteessa mittavan valokaapelihankkeen tuomalla valokaapelin ja kuparisen lähiverkon yhdistelmällä laajakaistayhteyksiä kaupunkien kerrostaloalueille. Muissa maissa merkittävimmin on panostanut valokaapeleihin Japani, jossa ylitettiin miljoonan kotitalouden raja jo keväällä 2004. Viimeisen vuoden aikana on kansainvälisellä rintamalla on panostettu asiaan järjestämällä ensimmäinen eurooppalainen FTTH (Fibre To The Home) konferenssi Digital Reykjavik marraskuussa 2003 ja seuraava lokakuussa 2004,  sekä perustamalla European FTTH Council  helmikuussa 2004. Liikenne- ja viestintäministeriön käynnistämässä valokuitututkimuksessa selvitetään missä laajuudessa ja millä periaatteilla Suomessa ja ulkomailla on toteutettu valokaapelipohjaisia laajakaistaliitäntöjä kotitalouksille, mitkä ovat niistä saadut kokemukset esimerkiksi kehittyneempien palveluiden mahdollistajana ja mikä on ollut yhteiskunnan rooli ja hyöty hankkeiden eteenpäin viemisessä.

Tutkimuksessa kerätään tietoa haastattelemalla ja kyselyillä siitä, missä laajuudessa ja millä periaatteilla valokaapelia käytetään kotien laajakaistayhteyksillä tänään ja miten niitä uskotaan käytettävän tulevaisuudessa. Samalla selvitetään millaisia kokemuksia ja näkemyksiä on alan toimijoilla ja vaikuttajilla. Lopuksi verrataan Suomen kokemuksia ja näkemyksiä muiden maiden vastaaviin ja tehdään niistä johtopäätöksiä ja mahdollisia suosituksia.

Kiinteiden verkkojen tulevaisuus -tutkimuksella (39/2004) liikenne- ja viestintäministeriö selvitti kiinteiden verkkojen ja niiden kautta tarjottujen palvelujen liiketoiminnallista kehitystä ja muutoksia tulevaisuudessa. Erityisesti haluttiin selvittää teleyritysten investointinäkymiä ja muutosvalmiuksia sekä sääntelyn suhdetta kiinteän verkon liiketoimintaan. Kiinteiden verkkojen kehityksessä on nähtävissä laajakaistatekniikan tuomat uudet mahdollisuudet muun muassa Internet puheluineen. Tutkimuksessa selvitettiin myös kiinteiden verkkojen hintakehitystä.

Tutkimustulosten perusteella on todettavissa, että paikallispuhelintoiminnan ja lankapuhelinverkon merkitys perinteisten teleyritysten liiketoimintana on vähentynyt ja edelleen vähenee. Kehitys on toisaalta johtanut siihen, että laajakaistaliittymien ja uusien palvelujen lisääntymisen myötä uutta liikevaihtoa on alkanut virrata teleyrityksille. Teleyrityksillä onkin edessään liiketoimintojen suhteuttaminen uusiin näkymiin, uusiin palveluihin, yhä kiristyvässä kilpailutilanteessa.

Kiinteähintaisen ISDN-palvelun suosio ei Suomessa ole kovin laajamittaista, vaikkakin normaaleja edullisempia taksoja on laajakaistakilpailun tuomana otettu käyttöön. Uudet teknologiat tullevat kilpailemaan edullisuudellaan ISDN-nopeusluokan asiakkaista.

Kuluttajan kannalta kyseinen kehitys on hyvä, hinnat laskevat ja vaihtoehdot kiinteän verkon hyödyntämiseen lisääntyvät. On muistettava, että kiinteä liityntäverkko säilyttää asemansa laajakaistan perustana.

Ympäristöministeriössä on valmisteltu hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain muuttamisesta. Hallituksen esitysehdotus on syyskuussa 2004 tullut oikeusministeriön lainvalmisteluosaston laintarkastuksesta ja hallituksen esitys on tarkoitus antaa vielä tänä syksynä, todennäköisesti marraskuussa 2004.

Hallituksen esitysehdotuksen mukaan kadulla ja yleisillä alueilla tehtäviin töihin ehdotetaan ilmoitusmenettelyn käyttöönottoa. Ehdotuksen mukaan kunta voi periä maksun, joka perustuu ilmoituksen tarkastamisesta ja työn valvonnasta kunnalle aiheutuneisiin kustannuksiin. Tämän lisäksi kunta voi periä aikaan, alueen laajuuteen ja alueen keskeisyyteen perustuvan kohtuullisen maksun alueen tilapäisestä käyttämisestä työmaana, jos alue rajataan pois yleisestä käytöstä. Kunta hyväksyy maksujen määräämisen perusteet sisältävän taksan.

Laissa kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain muuttamisesta ei säädetä oikeudesta sijoittaa johtoja ja laitteita taikka haitan tai vahingon korvauksesta, vaan ne määräytyvät aikaisempaan tapaan maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n 3 momentin ja viestintämarkkinalain 107 §:n ja 108 §:n mukaisesti. Lainmuutoksessa ei esitetä mahdollisuutta periä pysyvää vuokran luonteista maksua johtojen ja laitteiden sijoittamisesta.

Yksittäistapauksessa taksan ja maksun lainmukaisuus ja siten myös kohtuullisuus on mahdollisuus saattaa muutoksenhaulla tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Edellä mainittu huomioon ottaen ympäristöministeriön käsityksen mukaan valmisteilla oleva lainsäädäntö ei salli kohtuuttomien maksujen perimistä yleisten alueiden käytöstä laajakaistayhteyksien rakentamiseen.

Viestintävirasto on perustanut työryhmän selvittämään laajakaistayhteyksien operaattori-rajapintoja. Ensimmäinen kokous pidettiin 31.5.2004. Laajakaistayhteyksien standardointia ja määräyksiä käsitellään myös DVB/MHP-standardointiryhmässä, Verkonhallinta-standardointi-ryhmässä, Televerkkojen tekniset määräykset –työryhmässä ja muissa Viestintäviraston standardointi- ja määräystyöryhmissä. Lisäksi pyritään suomalaisten asiantuntijoiden voimin vaikuttamaan sovittujen kannanottojen mukaisesti kansainvälisissä ryhmissä, esim. ITU:ssa ja ETSI:ssä.