18. Kehitetään sähköistä asiointia julkishallinnossa toimeenpanemalla hallituksen tietoyhteiskuntaohjelman mukaiset toimenpiteet

Valtiovarainministeriö on asettanut julkisen hallinnon sähköisen asioinnin strategia- ja kehittämissuunnitelmahankkeen sekä tälle johtoryhmän ja projektiryhmän toimikaudeksi 1.8.2004 - 31.5.2005. Hankkeen tavoitteena on luoda julkisen hallinnon sähköisen asioinnin strategia ja kehittämissuunnitelma. Hankkeen tuloksena  syntyy strategiaraportti, jonka keskeisenä osiona on julkisen hallinnon sähköisen asioinnin kehittämisohjelma. Raportti on valtion virastojen ja kuntien yhteinen näkemys sähköisen asioinnin nykytilasta, ongelmista, tulevaisuudesta, eri osapuolten rooleista kehittämisessä  sekä kehittämistarpeista ja -toimenpiteistä.

Työ on jaettu seuraaviin osatehtäviin:

• Sähköisen asioinnin nykytilan ja kehittämisen haasteiden arviointi
• Sähköisen asioinnin tavoitetilan ja vision kuvaaminen
• Sähköisen asioinnin tavoitearkkitehtuurin määrittäminen
• Palvelujen kehittämisen ja palvelujen tarjonnan tukitarpeen arviointi
• Yhteistyön ja yhteen toimivuuden  kehittämistarpeiden arviointi
• Kehittämisohjelman laadinta
• Toteutussuunitelman laadinta

EU:n direktiivi julkisen sektorin halussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä (2003/98/EY) tuli voimaan 31.12.2003. Direktiivin täytäntöönpanoon on aikaa 1.6.2005 asti.

Direktiivin täytäntöönpanoa on valmisteltu epävirallisessa työryhmässä, johon ovat kuuluneet oikeusministeriön, opetusministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön edustajat. Työryhmä katsoi joulukuussa 2003, että ei ole tarkoituksenmukaisena asettaa erillistä täytäntöönpanohanketta, vaan sen sijaan laaditaan tiivis esiselvitys, jossa alustavasti arvioidaan direktiivin vaikutuksia lainsäädäntöön ja muita toimeenpanokysymyksiä. Esiselvityksen pohjalta voidaan käynnistää tarvittavat hankkeet. Näitä toimenpiteitä on tarkoitus koordinoida edelleen tässä tai sitä vastaavassa työryhmässä.

Saatujen alustavien arvioiden mukaan direktiivin edellyttämät lainsäädäntömuutokset Suomen kansallisessa lainsäädännössä jäävät vähäisiksi. Direktiivihän ei esim. puutu kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin tiedonsaantioikeuksiin eikä yhteisön tekijänoikeutta tai tietosuojaa koskevaan lainsäädäntöön. Direktiivillä on tarkoitus luoda Euroopan laajuiset yhtenäiset vähimmäissäännöt julkisen sektorin tiedon uudelleen käytölle ja kaupalliselle hyödyntämiselle. Direktiivin valmistelun yhteydessä ja myös direktiivin tultua voimaan on arvioitu Suomen kansallisen lainsäädännön vastaavan jo nykyisellään direktiivin edellyttämiä vaatimuksia.

Toistaiseksi ainoa selvä lainsäädännöllinen muutostarve liittyy tekijänoikeuslainsäädäntöön ja nimenomaan viranomaisten tekijänoikeuksiin. Direktiivi ei aseta viranomaiselle velvoitetta sallia tietojen luovuttamista, mutta jos viranomainen kerran antaa asiakirjoja tai tietoja, joihin sillä on tekijänoikeus, uudelleen käytettäväksi, on saman aineiston käyttö sallittava vastaavin ehdoin myös muille sitä pyytäville (ns. pakkolisensionti). Tältä osin tekijänoikeuslainsäädännön muutostyö on käynnissä opetusministeriössä.

Tietojen hinnoittelu on direktiivin keskeisempiä kysymyksiä. Suomen maksuperustelainsäädäntö sinänsä vastaa direktiivin vaatimuksia tältä osin. Tietojen hinnoittelukäytännöt eri viranomaisissa saattavat silti poiketa toisistaan luovutettaessa tietoja sekä hallinnon sisällä toisille viranomaisille että hallinnon ulkopuolisille tahoille. Valtiovarainministeriö on selvittänyt hallinnon sisäisten tietoluovutusten hinnoittelun tilaa ja tehnyt tältä osin ehdotuksia hinnoitteluperusteiden selkeyttämiseksi ja yhtenäistämiseksi (VM työryhmämuistiot 16/2003 ja 11/2003). Hallinnon ulkopuolelle myytävien tietojen hinnoitteluperiaatteita valtiovarainministeriö selvittää em. pakkolisensioinnin edellyttämässä laajuudessa kevääseen 2005 mennessä.

Direktiivin täytäntöönpanoon liittyy myös käytännön toimenpiteitä. Direktiivin mukaan (9 art.) tarvitaan käytännön järjestelyjä, kuten Internetissä olevia luetteloita tärkeimmistä julkisen tiedon sisältövarannoista, jotka helpottavat uudelleen käytettävissä olevan julkisen tiedon löytämistä. Tältä osin selvitystyö käynnistyy vuoden 2005 alussa.

Sisäasiainministeriö käynnisti ns. JUPA –hankkeen. Aloitusseminaari oli 9.6.2004. Kuuden palvelukokonaisuuden prosessimallit määriteltiin yhdeksässä projektissa. Lisätiedot: www.jupa.fi

Hankkeen toiminta ajalla 1.2.2004 – 31.10.2004

Kevään 2004 aikana JUPAn johtoryhmä ja ministeriryhmä hyväksyivät JUPAn palveluiksi kuusi kokonaisuutta: vanhuspalvelut, päivähoitopalvelut, asumispalvelut, koulutoimen palvelut, rakennus- ja ympäristötoimen palvelut sekä matkailu-,kultuuri- ja vapaa-ajanpalvelut. Näitä palveluita määrittelemään valittiin kuusi aluetta: Rovaniemi, Oulu, Riihimäki, Hämeenlinna, Lieksa ja Etelä-Karjalan maakunta.

Hanke käynnistettiin 9.6.2004 pidetyllä aloitusseminaarilla Helsingissä. Tilaisuudessa alueprojektit esittelivät palvelunsa alustavat sisällöt.

Alueprojekteille järjestettiin prosessien kehittämiskoulutuspäivät kesäkuun lopussa. Hankkeeseen on valittu prosessikonsultiksi kilpailutuksen kautta HAUS kehittämiskeskus Oy. HAUS konsultoi alueita määritysvaiheen loppuun saakka.

Syyskuussa 2004 hankkeeseen otettiin mukaan valtionpalveluista tavaraliikenneluvan käsittelyprosessi, jonka mallinnustyö tehdään Etelä-Suomen lääninhallituksessa.

Alueprojekteissa kuvataan palvelun sujumisen nyky- ja tavoitetilanne prosessimalleina. Näkökulmana on asiakkaan asiointiprosessi. Lisäksi listataan kehittämistarpeet, sidosryhmien vaatimukset prosessille sekä tietojärjestelmä- ja perusrekisteriliittymätarpeet.

Prosessimallikuvaukset muine dokumentteineen ja loppuraportteineen valmistuivat 31.10.2004 mennessä, jolloin hankkeen määritysvaihe päättyy. Mallit julkistettiin 9.11.2004, jolloin avattiin myös julkinen haku käyttöönottoprojekteihin. Vuoden 2005 käyttöönottoprojekteissa toteutetaan verkkopalveluita,  joita on määritelty hankkeen määritysvaiheessa. Käyttöönottoprojekti voi olla muukin palvelu kuin JUPAssa määritelty. Hakukäytäntö, aikataulut, valintakriteerit ja ohjeistukset valmistuivat 9.11.-tilaisuuteen mennessä.

Hakuaika käyttöönottovaiheeseen oli 9.11.2004- 31.11.2005. Käyttöönottoprojektien valinta tehdään helmikuun aikana, jonka jälkeen projektit voivat käynnistyä ja uusia verkkopalveluita toteutetaan valmiiksi vuoden 2005 loppuun mennessä.

Liikenne- ja viestintäministeriö kutsui oikeusministeriön, kuluttajaviranomaisten ja Viestintäviraston edustajat liikenne- ja viestintäministeriöön keskustelemaan hallitusohjelmassa asetetuista tavoitteista. Ryhmä kokoontui kaikkiaan viisi kertaa.

Ryhmä rajasi ensimmäisessä kokouksessaan keskustelun ulkopuolelle televisio- ja radiolakiin sekä postitoimintaan ja sähköiseen kaupankäyntiin liittyvät kysymykset. Ryhmän työskentelyssä on näiden rajausten johdosta keskitytty yksinomaan viestintäpalveluiden tarjonnassa ilmenneisiin ongelmiin.

Kuluttajaviranomaisten mukaan keskeisimmät viestintäpalvelujen tarjonnassa ilmenevät ongelmat liittyvät sopimusehtojen muuttamistilanteisiin, erityisesti palvelun virhe- ja viivästystilanteisiin ja taloudellista riskinjakoa koskeviin kysymyksiin sekä viestintäpalvelujen hinnoittelun läpinäkyvyyteen. Kilpailu ei näissä kysymyksissä yksin riitä turvaamaan kuluttajan asemaa.

Kuluttajaviranomaiset ovat todenneet, että keskeisistä kuluttajansuojakysymyksistä sähköisen viestintäpalvelujen tarjonnassa olisi syytä säätää lailla. Suomessa on yleisesti valittu ratkaisumalliksi se, että kunkin palvelualan erityislainsäädäntöön otetaan myös kuluttajansuojaa koskevia säännöksiä. Kuluttajaviranomaiset ovat painottaneet, että sähköisen viestinnän direktiivien säännöksetkään eivät ole esteenä kotimaisen kuluttajansuojalainsäädännön kehittämiselle, joten erityisesti liittymäsopimusehtoja koskevat ongelmat voitaisiin ratkaista lainsäädäntöteitse.

Sopimusehtoihin liittyvät ongelmat keskittyvät kuluttajaviranomaisten mukaan sopimusehtojen muuttamiseen, palvelun virhe- ja viivästystilanteisiin sekä riskinjakoon elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä. Erityisesti kuluttajan oikeus hinnanalennukseen ja vahingonkorvaukseen palvelun virhe- ja viivästystilanteissa on tällä hetkellä riittämättömästi säännelty.

Laajakaistayhteyksien tarjonnassa erityinen ongelma ovat palvelun virhe- ja viivästystilanteet. Laajakaistayhteys on saattanut olla poikki useita päiviä ja selkeät säännökset elinkeinonharjoittajan vastuusta puuttuvat. Kuluttajaviranomaiset toivovat lain tasoista sääntelyä palvelun vähimmäistasosta. Asian yhteydessä on vaihtoehtoisesti nostettu esille tarve alan itsesääntelyyn.

Kuluttajaviranomaisilla ei ole pääsääntöisesti toimivaltaa puuttua elinkeinonharjoittajan hintatasoon tai hinnoittelun rakenteeseen. Kuluttaja-asiamiehen hintailmoittelua koskevat ratkaisut pyrkivät sen sijaan edistämään hintojen läpinäkyvyyttä ja niiden vertailukelpoisuutta.

Kuluttajaviranomaisten mukaan keskeinen ongelma viestintäpalveluiden hinnoittelussa on hinnoittelun monimutkaisuus. Monimutkaisten hinnastojen vuoksi kuluttaja ei kykene tekemään hintavertailua vaivattomasti. Hinnoittelun monimutkainen rakenne on johtanut myös siihen, että kuluttaja harvoin tietää käyttämänsä viestintäpalvelun hintaa. Euroopan yhteisöjen parlamentin ja neuvoston hintamerkintäasetus muun muassa edellyttää hintojen olevan selkeästi kuluttajien saatavilla. Tavoitteena tulisi olla myös hintavertailua helpottavien keinojen etsiminen sekä kuluttajien hintatietoisuuden nostaminen hinnoittelun läpinäkyvyyttä lisäämällä. 

Hinnoittelun läpinäkyvyyttä voitaisiin kuluttajaviranomaisten mukaan edistää parantamalla telelaskun erittelyä, selventämällä palvelunumeroiden numerosarjoja, lisäämällä nauhoitettuja hintatiedotteita ja kehittämällä palveluista perittäviä maksuja nykyistä yksinkertaisimmiksi. Telelaskun selkeämpi erittely parantaisi kuluttajien mahdollisuuksia valvoa laskun oikeellisuutta. Tavoitteena tulisi olla lasku, joka sisältää hintavertailun mahdollistavaa tietoa. Kuluttajaviranomaiset ovat myös toivoneet, että puhelinlaskun erittely olisi kuluttajalle maksuton lisäpalvelu.

Hinnoittelun selkiyttämiseen liittyvät kiinteästi myös numerointikysymykset.  Hinnoittelun selkeyttämistä tarvittaisiin erityisesti niin sanotuissa yrityspalvelunumeroissa. Niiden hinnoittelukäytäntö, hinnan ilmoittaminen sopimusehdoissa ja mainonnassa sekä yrityspalvelunumeroon jonottamisesta perittävät maksut vaatisivat lisäselvityksiä.

Työryhmä esitti toteutettavaksi joukon toimenpiteitä ongelmakohtien ratkaisemiseksi. Työryhmä on myös järjestänyt toimenpiteiden toteutumisen seurannan.

Viestintämarkkinalain uudistamisen yhteydessä liikenne- ja viestintäministeriö asetti lokakuussa 2004 työryhmän selvittämään lainmuutostarpeita kuluttajan oikeuksien kehittämiseksi.

Suomen elokuva-arkiston yhteyteen on perustettu asiantuntijaryhmä. Ryhmän toimesta on laadittu teknisiä selvityksiä ja kustannuslaskelmia. Hankkeen konsulttina toimii CSC -tieteellinen laskenta.

Käynnistetty mediaväkivaltahanke

Käyty laaja konsultaatiokierros, jossa on kuultu viranomaistahoja, media-alaa, lastensuojelujärjestöjä sekä tutkimuksen ja mediakasvatuksen asiantuntijoita. Konsultaation tulosten pohjalta on ryhdytty valmistelemaan toimintaohjelmaa.

Jatketaan kulttuuriperinnön digitointiin liittyviä hankkeita

Opetusministeriö on tukenut 45 Myytti-hanketta yhteensä 252 270 eurolla, 10 kulttuuriperinnön digitointia edistävää hanketta yhteensä 140 000 eurolla.  Lisäksi on tuettu Suomen museot online-, museoverkko- ja muus@net -hankkeita, jotka palvelevat keskitettyjen tiedonhallintajärjestelmien luomista.

Jatketaan kotimaisen sisältötuotannon vahvistamiseen liittyviä hankkeita

Opetusministeriö on tukenut kulttuuri- ja taiteenalojen tietokantahankkeita 53 400 eurolla,  Audiovisuaalisen sisällöntuotannon määrärahasta 15 digitaalista kokeilu- ja kehittämishanketta (yht. 256 000 euroa). Hankkeet ovat kulttuurisia sisältöjä tai palveluja koskevia yhteistyö- ja tuote-kehitysprojekteja, koko toimialaa hyödyntäviä tuotanto- ja levityspilotteja ja eri taiteen aloja koskevia verkko-oppimateriaalien tuotantoja.

Yhteistyössä Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskuksen (AVEK), kauppa- ja teollisuusministeriön, Tekesin ja taideteollisen korkeakoulun kanssa on toteutettu sisältötuotannon kehittämishanke (118 000 euroa), josta tuettu kahdeksaa uusiin päätelaitteisiin suunnattujen innovatiivisten ohjelmien tuotekehittelyä. Uusi hakukierros päättyi 31.10.2004. 

Opetusministeriön tilaama selvitys digitaalisen television lisäarvopalveluista sisällöntuotannossa valmistunut (OPM julkaisuja 2004:19). Selvityksen jatkotoimenpiteet ovat käynnissä.

Tutkimuksessa selvitettiin turvallisten sähköisten allekirjoitusten luomisvälineiden vaatimustenmukaisuuden arviointia eri Euroopan maissa. Selvitystyössä keskityttiin tutkimaan mitä turvallisia allekirjoitusten luomisvälineitä tutkituissa maissa on käytössä ja miten näiden luomisvälineiden vaatimustenmukaisuus on arvioitu. Selvityksen tuloksia hyödynnetään sähköisistä allekirjoituksista annetun lain (14/2003) vaikutusten arvioinnissa.

Sähköisistä allekirjoituksista annetun lain vaikutusten arviointi käynnistyy syksyllä 2004.

Hankkeessa selvitetään ja arvioidaan:

• ovatko lain tavoitteet toteutuneet, mitä käytännön vaikutuksia ja seuraamuksia on havaittavissa sekä mitä lainsäädännön muutostarpeita on ilmennyt.
• haastatteluin ja/tai kyselyin kaikkien keskeisten alan suomalaisten toimijoiden (yritykset, tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajat, tietoyhteiskunnan palvelujen tarjontaa suunnittelevat tahot, julkishallinto, järjestöt, yliopistot, muut asiantuntijat) näkemykset lain toimivuudesta ja mahdollisista esiin tulleista ongelmista sekä lähitulevaisuudessa näköpiirissä olevista alan kehityssuunnista ja niistä mahdollisesti johtuvista muutostarpeista.
• mahdollisen lisäsääntelyn tarve esim. aikaleimojen tai muiden nykyisin sääntelemättä olevien lain soveltamisalaan läheisesti liittyvien ilmiöiden osalta.
• mitä lain soveltamisalaan kuuluvia toimijoita ja palveluja/tuotteita (laatuvarmenteet ja muut varmenteet sekä niihin liittyvät tuotteet, muut sähköisen allekirjoituksen toteutukset) erityisesti Suomen markkinoilla on tällä hetkellä.
• karkeasti kansainvälisellä tasolla onko muualla käytössä, jotain sellaisia sähköisiin allekirjoituksiin liittyviä tuotteita ja sovelluksia, jotka saattaisivat soveltua myös Suomen markkinoille.
• mitä varmenteiden/muiden allekirjoitustoteutusten avulla käytettäviä sovelluksia ja palveluja Suomessa on tällä hetkellä käytössä ja mikä on sähköisten allekirjoitusten käytön todellinen määrä näissä palveluissa. Tässä suhteessa tulisi erotella allekirjoitusten eri toteutustavat ja esimerkiksi varmenteiden käytön osalta niiden käyttö toisaalta tunnistamiseen ja toisaalta varsinaisen sähköisen allekirjoituksen laatimiseen.
• selvityksessä tullaan myös arvioimaan laatuvarmenteiden ja muiden varmenteiden hyödyntämisen välisiä eroja, eli esimerkiksi, kuinka paljon ja mihin tarkoituksiin henkilökorteilla olevia allekirjoitusvarmenteita (laatuvarmenne) ja toisaalta henkilökorteilla olevia tunnistautumiseen käytettäviä varmenteita (ei-laatuvarmenne) käytetään ja mitkä ovat keskeiset syyt mahdollisiin eroihin.

Syksyllä 2004 käynnistyy kansalliseen tietoturvastrategiaan liittyvä Biometrisen tunnistamisen tietoturvallisuus ja yksityisyyden suoja –hanke.

Hankkeen tavoitteena on arvioida biometrisen tunnistamisen käyttöön liittyviä tietoturvakysymyksiä, mahdollisia riskejä ja ongelmia. Hankkeessa arvioidaan liittyykö biometriseen tunnistamiseen sellaisia ominaispiirteitä, että sen käytön yhteydessä tulisi kiinnittää erityistä huomiota joihinkin tietoturvan osa-alueisiin. Arvioinnissa otetaan olennaisilta osin huomioon myös biometriseen tunnistamiseen liittyvät yksityisyyden suojaa ja muita perusoikeuksia koskevat kysymykset. Tietoturvakysymysten selvittämisellä ja analysoinnilla pyritään edistämään suomalaisten yritysten liiketoimintamahdollisuuksia ja biometrista tunnistamista hyödyntävää palvelukehitystä. Palveluntarjoajat ja muut toimijat tarvitsevat tietoa siitä, mitä tietoturvaan liittyviä seikkoja niiden tulisi ottaa huomioon koko biometrisen tunnisteen käytön elinkaaren ajalta biometriaa hyödyntävissä palveluissaan ja omissa järjestelmissään. Tavoitteena on edistää tätä kautta biometrisen tunnistamisen tarjoamien mahdollisuuksien monipuolista hyödyntämistä. Hankkeen toteuttamisella pyritään omalta osaltaan vaikuttamaan siihen, että biometrisessa tunnistamisessa otetaan Suomessa huomioon tietoturvaan ja yksityisyyden suojaan liittyvät kysymykset riittävällä tavalla ja varmistetaan biometriaan liittyvien tietoturvariskien riittävä hallinta.

Syksyllä 2004 käynnistyy liikenne- ja viestintäministeriön toimesta Arvid –klusteriohjelman Tunnistaminen ja maksaminen digi-tv:ssä –hanke.

Yleisten tunnistamis- ja maksamisratkaisujen kehittyminen digi-tv -ympäristöä palvelevaksi on suuri haaste koko ympäristön interaktiivisten palvelujen kehitykselle. Tavoitteena on määritellä digi-tv -kanavassa tapahtuvan käyttäjän tunnistamisen ja verkkomaksamisen vaatimuksia sekä käyttäjän että käytettävän teknologian näkökulmista. Lisäksi esityksille haetaan alan keskeisten toimijoiden (pankit, telekommunikaatio, media, kaupan keskusliikkeet, muut palveluntarjoajat sekä teknologiatoimittajat) ja mahdollisten alan standardointitahojen hyväksyntä. Hankkeen työvaiheina ovat: vaatimusmäärittely avaintoimijoiden kanssa liiketoiminnan ja käytettävyyden näkökulmat huomioiden, teknisten reunaehtojen kartoitus ja huomiointi vaatimusmäärittelyyn liittyen ohjelmistotoimittajien kanssa ja vaatimusmäärittelyjen hyväksyttäminen ja kehittäminen avaintoimijoiden ja ohjelmistotoimittajien kanssa.

Sähköisen viestinnän tietosuojalaki (516/2004) tuli voimaan 1.9.2004. Sen 10 §:n mukaan tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajalla on oikeus saada laskutuksen kannalta välttämätttömät tiedot. Tietotyhteiskunnan palvelun tarjoajalla on kuitenkin, mikäli hän käsittelee tunnistamistietoja sisältöpalveluistaan velvollisuus huolehtia niistä samalla tavalla kuin teleyrityksetkin.

Sääntelyn tavoitteena on lisätä kilpailua viestintämarkkinoilla ja edistää sisältöpalveluiden tarjoamista. Sisältöpalveluiden tuottajat ovat tähän mennessä olleet riippuvaisia teleyritysten laskutusjärjestelmistä. Uuden sääntelyn myötä sisällöntuottajat voivat suoraan laskuttaa asiakkaitaan, vaikka laskutusperusteena käytettäisiinkin viestinnän yhteystietoja. Liikenne- ja viestintäministeriö seuraa uuden sääntelyn vaikutuksia. Uudesta sääntelystä ja sen tuomista mahdollisuuksista on tiedotettu laajasti. Sääntelyn ollessa näin uutta, ei ole tarpeen panostaa erityisesti sen täytäntöönpanon tehostamiseen.

Maaliskuussa 2004 annettiin hallituksen esitys tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta. Tekijänoikeuslakiin ehdotetaan tehtäviksi tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa vuonna 2001 annetussa direktiivissä edellytetyt muutokset. Tekijänoikeuslakiin ehdotetaan lisäksi eräitä muita direktiivistä johtumattomia muutoksia sekä teknisiä tarkistuksia.

Tekijänoikeuslain säännöksiä tekijöiden oikeuksista saattaa teos yleisön saataviin ehdotetaan selvennettäviksi. Oikeus teoksen välittämiseen koskisi yleisölle johtimitse tai johtimitta tapahtuvaa välittämistä, mihin sisältyisi myös pyynnöstä tapahtuva yleisölle välittäminen. Radiossa ja televisiossa lähettäminen sisältyisi välittämiseen. Julkisen esittämisen oikeudella tarkoitettaisiin teoksen esittämistä esitystapahtumassa läsnä olevalle yleisölle. Oikeus teoksen näyttämiseen rajoittuisi teoksen välittömään ilman apuvälineitä tapahtuvaan näyttämiseen. Neljäntenä tekijän oikeuksiin kuuluvana yleisön saataviin saattamisen muotona olisi teoksen kappaleiden levittäminen.

Oikeus pyynnöstä tapahtuvaan yleisölle välittämiseen ehdotetaan lisättäväksi esittävän taiteilijan, äänitallenteen tuottajan, kuvatallenteen tuottajan sekä radio- ja televisioyrityksen oikeuksiin. Esittävän taiteilijan ja äänitallenteen tuottajan yksinoikeuksia ehdotetaan muutettaviksi siten, että oikeudet vastaisivat peruskäsitteiltään tekijöiden oikeuksia. Esittävien taiteilijoiden osalta yksinoikeuksien muutokset koskisivat äänitallenteelle tallennettuja esityksiä. Nykyisin korvausoikeuden piirissä oleva äänitteiden käyttö ehdotetaan edelleen mahdollistettavaksi nykyisessä laajuudessa mutta pakkolisenssillä. Kuvallisten musiikkitallenteiden käytöstä ehdotetaan esittävälle taiteilijalle korvausoikeutta.

Teoskappaleiden levitysoikeuden raukeaminen ehdotetaan muutettavaksi yhteisöraukeamiseksi. Teoskappaleen levittäminen olisi sallittua vain silloin, kun se on ensimmäisen kerran oikeudenhaltijan luvalla myyty tai muuten pysyvästi luovutettu Euroopan talousalueella. Yksityishenkilöiden hankkiman teoskappaleen saisi myydä tai muutoin pysyvästi luovuttaa myös silloin, kun teoskappale on hankittu Euroopan talousalueen ulkopuolelta. Teoskappaleen lainaaminen yleisölle olisi edelleen sallittua myös silloin, kun teoskappale on hankittu Euroopan talousalueen ulkopuolelta.

Direktiiviin perustuvat teknisten toimenpiteiden kiertämistä ja kiertämisvälineiden levittämistä sekä oikeuksien sähköisten hallinnointitietojen poistamista ja muuttamista koskevat kiellot ehdotetaan sisällytettäviksi lakiin otettavaan uuteen lukuun. Rangaistukset kieltojen rikkomisesta ehdotetaan säädettäviksi tekijänoikeuslaissa ja rikoslaissa. Ehdotuksessa sallittaisiin teknisen suojauksen kiertäminen teoksen saamiseksi kuultaville tai nähtäville sekä salaustekniikoita koskevan tutkimuksen ja opetuksen yhteydessä.

Direktiiviin perustuen ehdotetaan säännöksiä tilanteisiin, joissa teosten käyttö eräiden tekijänoikeuden rajoitusten nojalla on estynyt teknisten suojakeinojen käyttämisen vuoksi.

Direktiivistä riippumattomia muutoksia ehdotetaan eräisiin tekijänoikeutta rajoittaviin säännöksiin. Myös sopimuslisenssiä koskevia säännöksiä ehdotetaan kehitettäviksi ja sopimuslisenssin käyttöalaa laajennettavaksi. Kappaleen valmistamista arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettaviksi siten, että aineistosta saisi valmistaa kappaleita laitosten sisäisiä käyttötarpeita varten millä tahansa tekniikalla muun muassa aineiston säilyttämiseksi, tekniseksi uudistamiseksi sekä aineiston turvaamiseksi. Kokoelmiin kuuluvan aineiston välittäminen tietokonepäätteelle laitoksen tiloissa mahdollistettaisiin. Muu laitosten kannalta tarpeellinen käyttö olisi mahdollista sopimuslisenssisäännösten nojalla.

Vammaisten hyödyksi tapahtuvaa kappaleen valmistamista koskevien säännösten soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi kattamaan kaikki, jotka eivät voi käyttää kirjoja tavanomaisella tavalla. Myös kuvan ja muun visuaalisen aineiston kappaleiden valmistaminen teknisten apuvälineiden avulla näkövammaisten havaittavaksi ehdotetaan mahdollistettavaksi, samoin viittomakielisten tallenteiden valmistaminen kuuroille ja kuulovammaisille.

Jumalanpalveluksia koskeva julkisen esittämisen rajoitus ehdotetaan poistettavaksi.

Radio- ja televisiolähettämistä varten tehtävää lyhytaikaista lähetysteknistä tallentamista koskevaa säännöstä ehdotetaan muutettavaksi mahdollistamalla rajoituksen ylittävä käyttö sopimuslisenssin nojalla. Radio- ja televisioyritysten lähettämän signaalin suojaa ehdotetaan sovellettavaksi radio- tai televisiolähetyksen lisäksi myös muuhun ohjelmaa kuljettavaan signaaliin. Myös muiden kuin teoksiksi katsottavien valokuvien suoja ehdotetaan oikeuksien osalta yhtenäistettäväksi teossuojan kanssa.

Laittomasti valmistettujen teos- ja muiden aineistokappaleiden maahantuonti yksityiseen tai muuhun tarkoitukseen ehdotetaan rangaistavaksi tekijänoikeusrikkomuksena. Vastaavasti tekijänoikeusrikkomuksena rangaistaisiin myös laittomasti valmistettujen aineistokappaleiden tuonti edelleen kolmanteen maahan vietäviksi. Tuonnista seuraisi hyvitys- ja vahingonkorvausvelvollisuus. Laittomasti valmistetut tallenteet voitaisiin tuomita hävitettäviksi.

Tietoverkoissa ja tietojärjestelmien avulla toteutettavien tekijänoikeusrikosten tunnusmerkistöstä ehdotetaan rikoslaissa poistettavaksi ansiotarkoituksen vaatimus.

Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

Sopimuslisenssisäännökset, hyvitysmaksusäännökset sekä eräät valmisteilla olevaan vapaakappalelain uudistukseen kytkeytyvät säännökset ovat tarkoitetut tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Liikenne- ja viestintäministeriö teetti esiselvityksen laajakaistapalveluklusterihankkeen käynnistämistarpeesta. Selvitys tehtiin haastatteluin syksyn 2004 aikana.

Haastatteluilla kartoitettiin yhteiskunnan, ICT-alueen ja laajakaistaliiketoiminnan kehittymisen trendejä. Vahvimpina nähtiin yhteiskunnan murrokset: tuottavuuden parantamisen vaatimukset ja ikääntyminen sekä ICT:n kehittyminen: ICT-toimialan laajeneminen sitä soveltaville aloille, sisältöjen digitalisaatio, avoimet standardit sekä päätelaitteiden ja verkkojen konvergenssi.

Suomessa laajakaistamarkkinat ovat lähinnä liittymäkauppaa. Laajakaistapalveluiden mahdollisuudeksi nähdään yhteiskunnan prosessien tukeminen, kuten terveydenhuollon, sosiaalialan ja koulutuksen palvelut. Näiden ongelmana on ollut valtakunnallisen näkemyksen puuttuminen palveluiden kehittämisestä. Toinen kehitysmahdollisuus voisi olla videoon perustuvissa viihdepalveluissa. Kehitystä hidastaa muun muassa monimutkaisiksi koetut tekijänoikeuskysymykset sekä toimivan ansaintalogiikan puuttuminen. Laajakaista-alan regulaatio on haastattelujen mukaan onnistunutta; harkitusti sitä voitaisiin jopa lisätä yhtenäisemmän kehityssuunnan saavuttamiseksi.

Mikäli laajakaistaklusterihanke käynnistettäisiin, tulisi ohjelman olla yritysvetoinen, tiukasti fokusoitu, konkreettisiin tuloksiin pyrkivä ja kaikki liityntätekniikat huomioon ottava. Sopivimpana vetäjätahona nähdään mediatalo tai teleoperaattori. Samalla todettiin palveluiden kehityksen tapahtuvan pienissä, notkeissa pajoissa.

Laajakaistapalveluiden kehittämisessä pitää tekniikkalähtöinen kehitysote vaihtaa toimialakohtaisten palveluiden kehittämiseen. Kehityssuunniksi nähtiin joko tietyn toimialan palvelut tai kontekstisidonnaisten palveluryppäiden kehittäminen. Toinen mahdollisuus klusteriohjelman sisällöksi on innovaatiotoiminnan kehittäminen, joka keskittyisi yleisen, laajakaistapalveluihin tähtäävän innovaatiotoiminnan kehittämiseen. Näiden kahden kehityssuunnan rinnalla tulisi klusteriohjelmalla olla ylemmän tason näkemys, joka ohjaisi ja koordinoisi julkisen vallan ponnisteluja tietoyhteiskunnan kehittämiseen.

Haastattelujen perusteella liikenne- ja viestintäministeriön ei kannata käynnistää erillistä laajakaistapalveluklusteriohjelmaa. Laajakaistapalveluiden kehittäminen voidaan sisällyttää hallituksen tietoyhteiskuntaohjelmaan, valtion tietohallinnon kehittämistyöhön ja Tekesin teknologiaohjelmiin. Uuden klusteriohjelman käynnistäminen saattaisi sekoittaa jo ennestään hajanaista julkisten palvelujen kehittämistä.

Liikenne- ja viestintäministeriö on päättänyt, että klusteriohjelmaa ei käynnistetä.