Liikenne- ja viestintäministeriö koulutti kevään 2004 aikana maakuntien liittojen henkilöstöä laatimaan oman alueensa laajakaistastrategian. Maakunnalliset strategiat ovat kaikissa maakunnissa joko valmiina tai valmistumassa. Sisäasiainministeriö laati maakunnan liitoille ja kunnille ohjeen julkisten varojen käytöstä tietoliikenneinfrastruktuurin rakentamiseen.

Alueellisten strategioiden laatiminen on herättänyt kiinnostusta laajakaistayhteyksien hankintaan kotitalouksissa, mutta samalla nostattanut osittain katteettomia odotuksia joissakin yrityksissä. Ongelma-alueilla laajakaistaoperaattoreiden näkökulma on laaditusta selkeästä rahoitusohjeesta huolimatta kaventunut ratkaisujen etsimiseen julkisrahoitteisen projektin kautta. Alueellisen julkisen rahoituksen kohdentamisesta vastaavat ovat näin joutuneet vastaamaan toisaalta kotitalouksien odotuksiin nopeista yhteyksistä ja toisaalta yhteyksien rakentajien monissa tapauksissa virheellisiin käsityksiin julkisten varojen myöntöperusteista.

Mahdollisuus julkisen rahoituksen saantiin on aiheuttanut huolestuttavia ilmiöitä markkinoille. Eräs teleyritys on ilmoittanut tarjoavansa ADSL-yhteyksiä kaupallisesti vasta, kun tietyllä keskitinalueella on vähintään 70 tilaajaa. Sitä pienemmälle asiakaskunnalle teleyritys on luvannut tarjota laajakaistayhteyksiä vain, jos kunta osallistuu rahoitukseen. Aiemmin sama teleyritys tarjosi yhteyksiä kaupallisin perustein 10-20 tilaajalle. Kaupallisesti kannattavan tilaajamäärän moninkertaistuminen ei ole perusteltavissa teknisin eikä kaupallisin syin. Teleyritysten perusteettoman rahastuksen lopettamiseksi teleyritysten verkkokilpailua on nopeasti ja voimakkaasti tehostettava, mikä edellyttää riittävän toimivallan ja keinojen antamista kilpailua valvoville viranomaisille. Myös julkista rahoitusta koskevia ohjeita tulee viipymättä tarkentaa, jotta kunnat ja maakunnat eivät tule rahoittaneeksi toimintaa, joka olisi kaupallisestikin kannattavaa. Teleyritysten toimintapolitiikkaa on jatkuvasti seurattava, ja mahdolliset erot teleyritysten toiminnassa tulee tehdä julkisiksi.

Maakuntien liittojen laatimat strategiat eroavat toisistaan paitsi alueellisista ominaispiirteistä (väestötiheys, elinkeinorakenne jne) johtuen, myös maakunnissa vallitsevista erilaisista suunnitteluaikatauluista johtuen. Strategiatyö on edelleen vasta suunnitteluvaiheessa kahdessa maakunnassa, mutta useimmissa muissa käydään jo vähintäänkin alustavia neuvotteluja strategioiden toteutuksesta.

Maakunnallisten strategioiden laadinnan kuluessa nousi aikataulutuseron merkitys odotettua suuremmaksi sekä tekniikan kehityksen että koko viestintäalalla vallinneen dynaamisen hintakehityksen vuoksi. Laajakaistaliittymien hinta laski 22 – 40 % alueellisten strategioiden laadinnan aikana. Kotitaloudet alkoivat oma-aloitteisesti hankkia yhteyksiä ennätysvauhtia. Nämä muuttivat strategiasuunnitelmien perusteita ennen kuin strategiat olivat edes ennättäneet valmistua.

Kaikissa maakunnissa on uusien suunnitelmien taustaksi otettu valtioneuvoston periaatepäätös kansallisesta laajakaistastrategiasta. Yhteisestä perustasta huolimatta joissakin maakunnissa on päädytty laatimaan suunnitelmia, joiden lopullisena tavoitteena on  "operaattoririippumattoman open access –valokuituverkon rakentamiseen jokaiseen kotitalouteen". Mallin hyviä ja huonoja puolia on syytä selvittää ottaen huomioon alan nopea kehitys.

Kukin maakunta on toimittanut työryhmälle tiivistelmän alueellisesta strategiastaan laajakaistatyöryhmälle. Tiivistelmät ovat liitteessä.

Sisäasiainministeriön asettama työryhmä laati maakunnan liitoille ja kunnille ohjeen julkisten varojen käytöstä tietoliikenneinfrastruktuurin rakentamiseen.

Sisäasiainministeriö antoi työryhmän esityksen pohjalta ohjeet kesäkuussa 2004.

Ohjeessa määritellään julkisen tuen myöntämisen yleiset periaatteet. Eri hallinnonalat voivat täydentää ohjeita yksityiskohdilla noudatettavasta tukitasosta, tuen määrästä ja hyväksyttävistä kustannuksista. Tavoitteena on, että verkon rakentaminen ja yhteyksien tarjonta tulee taloudellisesti mahdolliseksi myös niillä alueilla, missä se ei ole kaupallisesti kannattavaa.

Ohjeissa vastataan neljään kysymykseen:

Miten todetaan kaupallisen tarjonnan puuttuminen?

Kaupallisen tarjonnan puute arvioidaan maakunnan liittojen laatimissa alueellisissa laajakaistastrategioissa. Niissä voidaan perustella tuen tarvetta eri näkökulmista, esimerkiksi  korkeana hintana tai saatavuuden puutteena.

Mihin tuki suunnataan?

Julkisen tuen myöntämisen tavoitteena laajakaistaisten yhteyksien tarjonnan parantaminen. Ensisijaisina hyötyjinä ovat pienet ja keskisuuret yritykset, kotitaloudet, kirjastot ja koulut.

Tuki kohdistetaan verkko-investointeihin. Tuella rakennettua verkkokapasiteettia tulee tarjota kohtuullisin ja tasapuolisin ehdoin kaikkien verkko- ja palveluoperaattoreiden käyttöön.

Tukipäätöstä valmistellessa eri teknologisia ratkaisuja tulee arvioida tasapuolisesti.

Miten kilpailutetaan?

Laajakaistainvestointien tulee perustua avoimeen kilpailuun. Yhtenä kilpailutuksen tavoitteena on joko löytää vaihtoehtoisia teknisiä ratkaisuja tai todeta sellaisten puute. Kilpailutuksessa noudatetaan julkisista hankinnoista annetun lain ja perusteella annetun asetuksen yksityiskohtaisia säännöksiä.

Mitkä ovat verkon luovuttamisen tasapuoliset ehdot?

Tasapuolisuuden ja kohtuullisuuden varmistamiseksi tulee syrjimättömän hinnoittelun lisäksi kiinnittää huomiota myös muihin toimitusehtoihin, esimerkiksi toimitusaikaan. Tukipäätökseen on liitettävä ehto, että julkista tukea saanut operaattori on velvollinen luovuttamaan verkon käyttöoikeutta muille toimijoille.

Tilastokeskuksen syksyllä 2003 oppilaitoksille tekemän kyselyn mukaan laajakaistayhteydet oli käytössä vain 69 %:lla peruskouluista ja 99 %:lla lukioista. Tilastokeskus on lisäksi tehnyt kartoituksen syksyn 2004 tilanteesta lokakuun aikana. Tietoja tästä kartoituksesta saadaan keväällä 2005.

Yleissivistävien oppilaitosten laajakaistayhteyksien toteuttamista varten on vuoden 2004 valtion talousarviossa osoitettu 1 miljoonan euron määräraha. Opetushallitus asetti tämän määrärahan haettavaksi tammikuun 2004 loppuun mennessä yhdessä muiden tietoyhteiskunta-avustusten kanssa. Hakemusten vähäisestä määrästä ja alhaisista kustannuksista johtuen avustuksia voitiin myöntää vain 69 koulutuksen järjestäjälle n. 200 koulun laajakaistahankkeisiin yhteensä noin 350.000 euroa.

Opetushallitus asetti 30.8.2004 yleissivistävän koulutuksen järjestäjille panemalla jäljellä olevan määrärahan 644 851 euroa uudelleen haettavaksi lokakuun 2004 loppuun mennessä. Hakuajaksi asetettiin lokakuu, jotta kuntien valmiudet alueellisten laajakaistastrategioiden valmistuttua syyskuun loppuun mennessä olisivat alkuvuotta paremmat hankkeidensa toteuttamiseen. Lisäksi hakuohjetta täsmennettiin. Syksyllä saapuvat laajakaistahakemukset käsitellään opetushallituksessa marraskuun aikana ja avustukset maksetaan joulukuussa 2004. Vuonna 2004 tuettavat laajakaistahankkeet toteutetaan vuoden 2005 aikana.

Opetushallitus valmistelee vuoden 2005 valtion talousarvioesitykseen sisältyvien laajakaista-avustusten hakua muiden tietoyhteiskunta-avustusten haun kanssa järjestettäväksi tammikuussa 2005. Hakuohjeet lähetetään kaikille yleissivistävän koulutuksen järjestäjille marraskuun aikana.

Tehdyt selvitykset ja määrärahaesitykset:

• Hallituksen tietoyhteiskunnan politiikkaohjelman tietoyhteiskuntaneuvoston julkishallinnon sähköinen asiointi –jaosto, tietoliikenneyhteydet ja digitaalinen televisiotoiminta –jaosto ja kansalaisten tietoyhteiskuntavalmiuksien kehittämisjaosto tekivät kesällä 2004 aloitteen tietoyhteiskunnan politiikkaohjelman ministerityöryhmälle ja tietoyhteiskuntaneuvostolle maksuttomien asiakaspäätteiden rahoitustilanteen korjaamiseksi. Jaostot esittivät, että asiakaspäätteiden hankintaa varten valtion talousarvioon vuodelle 2005 varattaisiin rahaa opetusministeriön esittämällä tavalla.
• Ministerityöryhmä totesi 11.8.2004 pidetyssä kokouksessa, että asia maksuttomista asiakaspäätteistä on tärkeä, mutta aloitteen käsittely vaatii aikalisän, jotta todellinen tilanne ja tarve voidaan selvittää.
• Tietoyhteiskuntaohjelman toimisto sai ministerityöryhmältä tehtäväksi selvittää nykyinen tilanne asiakaspäätteiden suhteen yhdessä Kuntaliiton ja muiden toimijoiden, lähinnä opetusministeriön, sisäasiainministeriön, työministeriön ja Suomen Kirjastoseuran kanssa.
• Asiakaspäätetyöryhmän tehtävänä on ministerityöryhmän toimeksiannosta tuottaa selvitys maksuttomien asiakaspäätteiden määrästä Suomessa, niiden alueellisesta jakautumisesta ja hankkimiskustannuksista. Ryhmän tehtävänä on myös pohtia saatujen uusien laskelmien pohjalta päätteiden rahoitusmallia ja lisätarvetta. Lisäksi tulisi selvittää mahdollisuuksien mukaan nykyisten päätteiden käytön laajuus ja palvelukyky. Työryhmä luovuttaa selvityksensä ministerityöryhmälle joulukuussa 2004.