Kilpailu. Strategian mukaisesti kilpailu on lisääntynyt viestintäverkoissa ja eri viestintäverkkojen välillä. Kilpailu on alentanut hintoja, mikä on voimakkaasti lisännyt kysyntää. Kilpailussa on kuitenkin edelleen puutteita. Laajakaistayhteyksien hinnat ovat yhä noin kolmanneksen korkeampia kuin edullisimman hintatason maissa. Suomessa operaattoreiden toisiltaan veloittamat yhteysvuokrat kuuluvat yhä Euroopan kalleimpiin, mikä ehkäisee toimivan kilpailun syntymisen suuressa osassa maata. Ongelmana on ollut Viestintäviraston riittämätön toimivalta puuttua teleyritysten keskinäiseen tukkuhinnoitteluun silloin kun viestintämarkkinalakia on rikottu. Työryhmä teki Viestintäviraston toimivallan vahvistamista koskevan esityksen keväällä 2004, ja se johti hallituksen esitykseen viestintämarkkinalain muuttamiseksi. Yhtenäiset pelisäännöt teleyritysten välillä eivät vielä toimi tyydyttävästi eikä laajakaistakilpailu kaapelitelevisioverkoissa ole avautunut tavoitellulla tavalla. 

Uudet teknologiat. Uusia, ADSL- ja kaapelitelevisioverkon kautta välitettävälle laajakaistalle vaihtoehtoisia ja niitä täydentäviä teknologioita on otettu käyttöön ja niiden leviämistä nopeutettu strategian mukaisesti. Uusien teknologioiden merkitys markkinoilla kasvaa, mutta on vielä vähäinen. Laajakaistapalveluita tarjotaan langattomissa alueverkoissa. Vantaan Energia arvioi langattoman laajakaistaverkkonsa Pohjoismaiden laajimmaksi. Langattomia laajakaistayhteyksiä on tarjolla myös satelliitin välityksellä ja laajakaistan tarjonta digitaalisessa televisiossa on osoittautunut teknisesti mahdolliseksi. Datasähkö on tullut kaupalliseen tarjontaan esimerkiksi Turussa, Porissa ja Kuopiossa. Kolmannen sukupolven matkaviestinpalveluita tarjotaan kaupallisesti kahdessa verkossa. Uusia mahdollisuuksia saattaa avautua CDMA-tekniikan avulla, jonka käyttöä NMT-450-palvelulta vapautuvilla taajuuksilla kokeillaan. Myös alueellinen UMTS-tarjonta on tullut ajankohtaiseksi. Operaattorit ovat rakentaneet valokuitua yhä lähemmäs loppuasiakasta.

Sähköinen asiointi ja verkkoliiketoiminta. Sähköisen asioinnin ja verkkoliiketoiminnan myönteisestä kehityksestä huolimatta laajoja kuluttajapiirejä kiinnostavien ja yrityksille terveen ansaintamahdollisuuden tarjoavien palvelujen kehittämiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Tietoyhteiskuntaohjelman fokusoituminen vastaamaan tähän haasteeseen olisi tärkeätä. Tämä olisi erityisen tärkeää siksi, että laajakaistapalveluklusteriohjelma päätettiin jättää käynnistämättä. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan noin 63%:lla vähintään viisi henkilöä työllistävistä yrityksistä oli keväällä 2004 käytössään laajakaistayhteys.

Yritysten ja kansalaisten tietoyhteiskuntavalmiudet. Tieto- ja viestintätekniikan koulutusta opetustoimen henkilöstön perus- ja täydennyskoulutuksessa on lisätty huomattavasti. Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä opetuksessa on vahvistettu  kaikissa oppilaitoksissa. Kauppa- ja teollisuusministeriö on käynnistänyt hankkeita pk-yritysten valmiuksien kehittämiseksi. Tekes rahoittaa entistä helppokäyttöisempien viestintäpalvelujen kehittämistä. Vammaisia ja erityisryhmiä varten on liikenne- ja viestintäministeriön johdolla laadittu toimintasuunnitelma, jonka täytäntöönpano on alkanut.

Tietoturva ja yksityisyyden suoja. Lainsäädännössä on otettu merkittäviä edistysaskeleita yksityisyyden suojan alalla, kun sekä sähköisen viestinnän tietosuojalaki että työelämän tietosuojalaki ovat tulleet voimaan syksyllä 2004. Kansallinen tietoturvastrategia on haasteellisen tehtävän edessä. Tietoturvan kehittämisohjelmia on käynnistynyt. Lasten suojelemiseksi lisätoimet voivat olla tarpeen.

Erityistoimenpiteet alueiden kehittämiseksi. Liikenne- ja viestintäministeriö koulutti kevään 2004 aikana maakuntien liittojen henkilöstöä laatimaan oman alueensa laajakaistastrategian. Maakunnalliset strategiat ovat kaikissa maakunnissa joko valmiina tai valmistumassa. Kustakin strategiasta on maakunnissa laadittu liitteenä olevat tiivistelmät. Sisäasiainministeriö laati maakunnan liitoille ja kunnille ohjeen julkisten varojen käytöstä tietoliikenneinfrastruktuurin rakentamiseen.

Alueellisten strategioiden laatiminen on herättänyt kiinnostusta laajakaistayhteyksien hankintaan kotitalouksissa, mutta samalla nostattanut osittain katteettomia odotuksia joissakin teleyrityksissä. Ongelma-alueilla laajakaistaoperaattoreiden näkökulma on laaditusta selkeästä rahoitusohjeesta huolimatta kaventunut ratkaisujen etsimiseen julkisrahoitteisen projektin kautta. Alueellisen julkisen rahoituksen kohdentamisesta vastaavat ovat näin joutuneet vastaamaan toisaalta kotitalouksien odotuksiin nopeista yhteyksistä ja toisaalta yhteyksien rakentajien monissa tapauksissa virheellisiin käsityksiin julkisten varojen myöntöperusteista.

Maakuntien liittojen laatimat strategiat eroavat toisistaan paitsi alueellisista ominaispiirteistä (väestötiheys, elinkeinorakenne jne.) johtuen, myös maakunnissa vallitsevista erilaisista suunnitteluaikatauluista johtuen. Strategiatyö on edelleen vasta suunnitteluvaiheessa kahdessa maakunnassa, mutta useimmissa muissa käydään jo vähintäänkin alustavia neuvotteluja strategioiden toteutuksesta.

Maakunnallisten strategioiden laadinnan kuluessa nousi aikataulutuseron merkitys odotettua suuremmaksi sekä tekniikan kehityksen että koko viestintäalalla vallinneen dynaamisen hintakehityksen vuoksi. Laajakaistaliittymien hinta laski 22 – 40 % alueellisten strategioiden laadinnan aikana. Hintojen laskiessa kotitaloudet alkoivat hankkia yhteyksiä ennätysvauhtia. Tämä muutti strategiasuunnitelmien perusteita ennen kuin strategiat olivat edes ennättäneet valmistua.

Kaikissa maakunnissa on uusien suunnitelmien taustaksi otettu valtioneuvoston periaatepäätös kansallisesta laajakaistastrategiasta. Yhteisestä perustasta huolimatta joissakin maakunnissa on päädytty laatimaan suunnitelmia, joiden lopullisena tavoitteena on  "operaattoririippumattoman open access –valokuituverkon rakentaminen jokaiseen kotitalouteen". Mallin hyviä ja huonoja puolia on syytä selvittää ottaen huomioon alan nopea kehitys.

Huolestuttavaa on, että markkinoilla on havaittavissa oireita julkisten rahoitusmahdollisuuksien aiheuttamista vääristymistä. Seurauksena on ollut kaupallisesti kannattavan toiminnan uudelleenarviointi. Näin kunnilta on saatettu vaatia osallistumista laajakaistayhteyksien  rahoitukseen, jos yhdellä keskitinalueella tilaajien määrä on alle 70. Aikaisemmin tuona rajana on pidetty 10-20 tilaajaa. Tällainen arviointiperusteiden moninkertaistuminen ei ole selitettävissä teknisillä eikä kaupallisilla syillä. Tämän vuoksi teleyritysten verkkokilpailua on nopeasti ja voimakkaasti tehostettava, mikä edellyttää riittävän toimivallan ja keinojen antamista kilpailua valvoville viranomaisille. Myös julkista rahoitusta myöntävien kuntien ja maakuntien liittojen tulee entistä tarkemmin huolehtia siitä, että ne eivät tule rahoittaneeksi toimintaa, joka olisi kaupallisestikin kannattavaa. Teleyritysten toimintapolitiikkaa on jatkuvasti seurattava, ja mahdolliset erot teleyritysten toiminnassa tulee tehdä julkisiksi.

Muita valtioneuvoston strategiassaan päättämiä erityistoimia olivat kirjastojen, koulujen ja kansalaisten palvelupisteiden kehittäminen. Koulujen laajakaistayhteyksien laajentamiseen varauduttiin, mutta erityisesti peruskouluissa asiaan ei ole löytynyt odotettua innostusta. Haettavina olleista avustuksista on tiedotettu laajasti kirjeillä, suorilla sähköposteilla sivistystoimenjohtajille sekä myös Opetushallituksen verkkosivuilla. Odotettavissa on, että asian tultua laajempaan tietoisuuteen myös peruskouluissa kiinnitetään asiaan enemmän huomiota. Tähän varaudutaan vuonna 2005.

Kirjastojen laajakaistayhteyksien laajentaminen ei ole edennyt strategian tavoitteen mukaisesti. Ongelmaksi on todettu valtion talousarvioon vuosille 2004 ja 2005 tehtyjen määrärahaesitysten toteutumattomuus.

Alueellisten, laajakaistaisten palvelupisteiden kehittäminen kansalaisille ei ole onnistunut valtioneuvoston strategiassa päättämällä tavalla. Eräät tietoyhteiskuntaneuvoston jaostot ovat asettaneet asiakaspäätetyöryhmän miettimään asiaa. Työryhmän mietintö valmistuu joulukuussa 2004.

Kansainvälinen vaikuttaminen. Suomi on onnistunut vaikuttamaan Euroopan unionissa tehtävään valmistelutyöhön siten, etteivät yhteisösäädökset ainakaan toistaiseksi edellytä radiotaajuuksien huutokauppaamista. Samoin on edistetty avointen standardien käyttöä viestintä- ja tietoyhteiskuntapalvelujen tarjonnassa. Tietoturvallisuuteen liittyvissä asioissa on erityisesti panostettu kansainväliseen yhteistyöhön. Suomella on haasteellinen edelläkävijän rooli eurooppalaisen tietoturvan edistäjänä.

Strategian seuranta. Toimeenpanoa koordinoimaan asetettu työryhmä on kokoontunut säännöllisesti, kuullut alan toimijoita ja tehnyt aloitteita, jotka ovat myös toteutuneet. Toimeenpanon seurannassa apuvälineenä on ollut laajakaistainfo.fi –verkkosivusto. Alueellisten toimijoiden kanssa on järjestetty tapaamisia ja neuvontaa. Tilastointia on kehitetty entistä tarkemmaksi.

Jäljempänä osassa 2 on kuvattu yksityiskohtaisemmin kunkin toimenpiteen sisältö ja toteutusvaihe.