Työryhmän puheenjohtajaksi määrättiin osastopäällikkö, ylijohtaja Harri Pursiainen liikenne- ja viestintäministeriöstä ja varapuheenjohtajaksi viestintäneuvos Antti Kohtala liikenne- ja viestintäministeriöstä sekä jäseniksi kutsuttiin aluekehitysjohtaja Pekka Urjanheimo sisäasiainministeriöstä, tietohallintojohtaja Olavi Köngäs valtiovarainministeriöstä, osastopäällikkö, ylijohtaja Arvo Jäppinen opetusministeriöstä, kaupallinen neuvos Antti Eskola kauppa- ja teollisuusministeriöstä, ylijohtaja, sittemmin pääjohtaja Rauni Hagman Viestintävirastosta, tutkimuspäällikkö Maarika Joutsimo Kilpailuvirastosta, kuluttaja-asiamies, ylijohtaja Marita Wilska Kuluttajavirastosta, johtava asiantuntija Hannele Pohjola Teollisuuden keskusliitosta, sittemmin Elinkeinoelämän keskusliitosta, toimitusjohtaja Reijo Svento Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitosta, maakuntajohtaja Antti Mykkänen Pohjois-Savon liitosta ja tietohuoltopäällikkö Leena Meisalo Suomen kuntaliitosta. Työryhmän jäsenen Olavi Könkään erottua hänen tilallaan on toiminut syyskuusta 2004 lukien neuvotteleva virkamies Arja Terho. Työryhmän sihteeriksi määrättiin erikoistutkija Tatu Tuominen liikenne- ja viestintäministeriöstä. Työryhmän toimikausi päättyy 28.2.2007.

Valtioneuvosto hyväksyi kansallisen laajakaistastrategian 29.1.2004, minkä jälkeen työryhmä on kokoontunut seitsemän kertaa ja kuullut TeliaSonera Finland Oyj:tä, Elisa Oyj:tä, Finnet Liitto ry:tä, Song Networks Oy:tä, Swelcom Oy:tä, Saunalahti Oy:tä, Tekesiä, LM Ericsson Oyj:tä, Radionet Oy:tä, opetusministeriötä, Viestintävirastoa, kauppa- ja teollisuuministeriötä, valtiovarainministeriötä sekä sisäasiainministeriötä.

Liikenne- ja viestintäministeriö jatkoi työryhmän pyynnöstä raportoinnille annettua määräaikaa 30.11.2004 saakka.

Päättäessään kansallisesta laajakaistastrategiasta hallitus hyväksyi 50 toimenpidettä, joilla edistetään laajakaistan kysyntää ja tarjontaa. Työryhmä on seurannut niiden täytäntöönpanoa ja esittää raportissaan niiden toteutumisesta yksityiskohtaisen arvion.

Euroopan komission keväällä 2004 tekemän arvion mukaan Suomen laajakaistayhteyksien määrän kehitys on maailman nopeinta. Myös laajakaistan alueellinen saatavuus paranee jatkuvasti. Keskeisen työn saatavuuden parantamiseksi ovat tehneet kunnat ja maakunnat, joiden laatimia alueellisia laajakaistastrategioita pannaan täytäntöön kaikissa maakunnissa. Tällä hetkellä jo yli 90 prosentille suomalaisista on saatavilla kiinteän verkon laajakaistapalvelu, ja maakuntien laajakaistastrategioiden toteutuessa saatavuus paranee koko ajan.

Maakuntien laajakaistastrategiat eroavat toisistaan alueellisten ominaispiirteiden, kuten väestötiheyden ja elinkeinorakenteen perusteella. Eroavuuksiin on vaikuttanut myös eri maakunnissa tapahtuva eritahtinen valmistelu- ja päätöksentekoprosessi. Laajakaistayhteyksien hinnat ovat laskeneet ja samanaikaisesti yhteystekniikat ovat kehittyneet niin, että entistä toimivampia vaihtoehtoja on tullut markkinoille.

Viestintämarkkinat ovat kehittyneet huomattavan nopeasti ja uusia tekniikoita on otettu käyttöön.  Vaihtoehdot, joiden aiemmin koettiin olevan ainoita mahdollisia, ovat saaneet rinnalleen uusia, entistä edullisempia ja monipuolisempia malleja. Palveluita, joiden ennen ajateltiin olevan käytettävissä vain valokuituverkon välityksellä, voidaan nyt tarjota muitakin verkkoja käyttäen.

Aluerakenteellisista, teknisistä ja kaupallisista syistä laajakaistayhteyksien nopeus, laatu ja hinta voivat vaihdella alueellisesti.

Laajakaistastrategian tavoitteet saavutetaan vuoden 2005 loppuun mennessä. Toteutuminen vaatii sitä, että seuraavan vuoden aikana Suomen laajakaistaliittymien määrä nousee nykyisestä 750.000:sta miljoonaan, kiinteän verkon laajakaistapalvelujen saatavuus kasvaa vähintään 95 prosenttiin ja että Suomi säilyy Euroopan unionissa liittymävertailussa vähintään neljäntenä.

Strategian linjaukset ovat osoittautuneet tuloksellisiksi ja ne on syytä säilyttää jatkossakin laajakaistapolitiikan periaatteina. Strategian toimenpideohjelman aikajänne ulottuu vuoteen 2007. Työryhmä esittää, että samalla kun strategian vuoden 2005 loppuun asetettuja tavoitteita täydennetään, strategialle asetettaisiin vuoden 2007 loppuun ulottuvat vaikuttavuustavoitteet.

Laajakaistapolitiikan painopistettä on syytä siirtää saatavuuden varmistamisesta yhteyksien laadun ja sisältöjen kehittämiseen. Verkkopalveluiden lisääntyessä ja monipuolistuessa vaatimukset yhteyksien tiedonsiirtokyvylle kasvavat. Siksi työryhmä esittää, että strategian vaikuttavuustavoitteita täydennettäisiin tavoitteellisilla yhteysnopeuksilla.

Työryhmä ehdottaa strategian uudeksi tavoitteeksi, että vuoden 2005 loppuun mennessä Suomen laajakaistaliittymistä suurimman osan on nopeus vähintään 2 Mbit/s. Vaikuttavuustavoitteina vuodelle 2007 työryhmä esittää, että yleisin laajakaistayhteysnopeus olisi vähintään 8 Mbit/s ja että 90 prosenttia internet-yhteyksistä olisi laajakaistaisia. Samalla tavoitteeksi esitetään, että Suomi nousee maailman eturiviin laajakaistapalvelujen käytössä vuoden 2007 loppuun mennessä. Tavoitteiden saavuttaminen merkitsisi Suomen palaamista tietoyhteiskuntakehityksen terävimpään globaaliin kärkeen.

Kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että verkoissa tarjottavat kaupalliset ja julkiset palvelut kehittyvät niin, että laajakaistan kysyntä laajenee koko yhteiskuntaan ja kaikkiin kansalaispiireihin. Laajakaistamarkkinat eivät saa hyytyä pelkästään liittymä- ja yhteyskaupaksi, jossa yhteyksille ei ole mielekästä ja tavallisia kansalaisia kiinnostavaa käyttöä. Tässä on tärkeä rooli hallituksen yleisellä tietoyhteiskuntapolitiikalla hyvien sisältöjen ja palvelujen kehittämiseksi, joita kansalaiset voivat käyttää nopeiden yhteyksiensä avulla.

Toinen keskeinen vaatimus on ylläpitää toimivaa kilpailua viestintämarkkinoilla. Kilpailu on keino huolehtia edullisista ja hyvistä loppukäyttäjän palveluista. Kilpailu on varmistettava viranomaistoimin, jos siinä havaitaan puutteita. Viestintä- ja kilpailuviranomaisten on jatkettava ponnisteluja, joiden tuloksena terve kilpailu pitää palveluiden hinnat edullisina ja palvelutason korkeana. Laajakaistastrategian tavoitteet voidaan saavuttaa vain siinä tapauksessa, että tässä onnistutaan.

Kolmanneksi laajakaistapolitiikan painopisteeksi työryhmä esittää kiinteän laajakaistan kanssa joustavasti yhteentoimivan mobiilin laajakaistan kehitykseen panostamista. Useiden edistyneiden laajakaistamaiden tavoin tavoitteena on Suomessakin oltava tietoyhteiskunta, jossa palvelut ovat verkon kautta kaikkialla, kaikkien saatavilla ja koko ajan. Se ei ole mahdollista ilman kehittyneitä laajakaistaisia mobiiliyhteyksiä.

Työryhmä kiinnittää vakavasti valtioneuvoston huomiota laajakaistatarjonnan julkisen rahoituksen vaikutuksiin markkinoilla, joilla kilpailu ei toimi tyydyttävästi. Verkkokilpailua on nopeasti tehostettava kaikissa osissa maata, mikä edellyttää, että kilpailua valvovilla viranomaisilla on käytössään riittävä toimivalta ja keinot puuttua markkinoiden epäterveisiin ilmiöihin. Myös julkista rahoitusta tulee seurata sen varmistamiseksi, että kunnat ja maakunnat eivät tule rahoittaneeksi toimintaa, joka olisi kaupallisestikin kannattavaa.

Uudet haasteellisemmatkin tavoitteet voidaan saavuttaa jatkamalla määrätietoisesti ehdotetun strategian toteuttamista. Julkisen sektorin vahvin panos laajakaistakehityksen edistämisessä on suotuisan ympäristön luomisessa markkinaehtoiselle toiminnalle ja käyttäjien luottamukselle. Jatkossakin laajakaistamarkkinat kehittyvät pääosin markkinaehtoisesti. Laajakaistastrategian toimenpiteitä toteutetaan myös valtion, kuntien ja Euroopan unionin rahoituksella. Työryhmä esittää, että valtion rahoitus toteutetaan myös vuonna 2005 valtion määrärahakehysten puitteissa niitä tarvittaessa uudelleen kohdentaen. Uusia valtion rahoitusinstrumentteja ei esitetä otettavaksi käyttöön.

Työryhmä luovuttaa kunnioittaen valtioneuvostolle oheisena kansallisen laajakaistastrategian ensimmäisen seurantaraportin esityksineen strategian kehittämisestä.

Helsingissä 7. päivänä joulukuuta 2004